»Gyuri, sinun on ajateltava hieman tyttäresi tunteita. Ilonka ei saa nähdä tuota miestä täällä».
»Joutavia! András on hänen miehensä, eikö olekin? Kuvitteletko heidän aina elävän erillään, kuten tähän asti? Ja jos sellainen osoittautuu mahdolliseksi, voin vain sanoa, että Ilonkan on täytynyt kiusata häntä äärettömästi, kuten sinäkin minua. Koska hänellä ei ollut leiniä, pääsi hän pakoon».
»Gyuri, en voi uskoa, että tuo sivistymätön talonpoika on lumonnut sinutkin, kuten hän on lumonnut tuon tyhmän vanhan papin. Puhut kiusaamisesta. Elämäni on yhtä vaikeaa kuin marttyyrien kuullessani kaikkien ylistävän häntä. Sanon häntä kauheaksi raakalaiseksi hänen käytöksensä vuoksi tytärtäsi kohtaan. Ilonka on liian hellä ja itseensä sulkeutunut kertoakseen sinulle kaikkia, mitä hän miehensä puolelta on saanut kestää, mutta varmasti ei hän olisi poistunut miehensä luota niin pian, ellei mies olisi käyttäytynyt vielä sivistymättömämmin kuin olin hänestä luullutkaan».
»Teillä naisilla ei ole ollenkaan kunniantuntoa», jyrisi Bideskuty. »Puhut tuosta miehestä kuin jostakin raakalaisesta ja pedosta, ja kumminkin olet valmis ottamaan häneltä vastaan kaikki hänen jalomieliset lahjansa. Hän pelasti koko tämän talon, jossa elämme, tuon verenimijän, Rosensteinin, kynsistä, ja lahjoitti Ilonkalle koko maatilan, joka kokonaisuudessaan on kai maksanut hänelle satojatuhansia. Tyynesti toimittaa hän kaikki puolestamme, että Ilonka voisi elää niin ylellisesti, ettei hänen eikä meidän ylpeytemme joutuisi kärsimään. Ja sinä puhut hänen häpeällisestä käyttäytymisestään tytärtämme kohtaan. Mitä sinä sitten sanot Ilonkan käytöksestä»?
»Gyuri, sinun on muistettava, ettei lapsi raukka ollenkaan tiedäkään kotimme luovuttamisesta hänelle. Hän ei tiedä mitään sinun ja tuon miehen välisistä raha-asioista».
»Minun syytäni ei ole ollenkaan noiden inhoittavien salaisuuksien keksiminen. Ilonka oli kylliksi vanha saadakseen tietää kaiken. Pelimme miestä kohtaan ei ollut rehellinen. Koetit parhaasi mukaan häväistä häntä lapsesi kuullen luovuttaen Ilonkan kumminkin hänelle ja sallien hänen yksinään taistella taistelunsa Ilonkan voittamiseksi. Sellainen ei ollut rehellistä peliä».
»Gyuri, et tiedä enää, mitä puhut. Jos olisin kertonut Ilonkalle sinun ja Keményn välisistä asioista, olisit joutunut hyvin omituiseen valoon lapsesi silmissä. Olisitko voinut sitten vaatia Ilonkaa kunnioittamaan isäänsä ja äitiään? Silloin olisi hän menettänyt kaiken myötämielisyytensä meitä kohtaan».
»Mielestäni olisi se paljon suotavampaa, että hän kunnioittaisi meitä hieman vähemmän ja miestään enemmän. Murrun melkein tuon kiitollisuuden taakan alle, jonka Ilonka ja kaikki me muutkin olemme velkaa tuolle miehelle».
»Gyuri, puheestasi päättäen olet omaksunut lukiessasi noita ulkomaalaisia kirjoja yhä enemmän noita uusia aatteita, jotka jo kerran veivät sinut vararikkoon».
»Älä koske niihin kieliin, Irma, tahi…»