»Emme! Hyvin puhuttu, seppä Sándor! Emme aio kärsiä sellaista!» huusivat kaikki yhteen ääneen hyväksyvästi, paitsi Berczi, joka ei hyväksynyt kenenkään muun puhetta kuin omansa. Hän kohautti halveksivasti olkapäitään ja sanoi: »Olisimme pelkureita, jos pitäisimme sen hyvänämme».
Jättiläisen puhe oli rohkaissut pelästyneitä mieliä. Kaikki kehoittivat nyt mustalaisia soittamaan, ja nämä, huomattuaan muutoksen joukossa, alkoivat soittaa erästä innostavaa unkarilaista marssia.
»Hei, Lotti, enemmän viiniä ja nopeasti!» huusi pari vanhempaa joukossa olevaa miestä. Toiset täyttivät piippunsa ja valmistautuivat tarkkaavaisesti kuuntelemaan seppä Sándorin voimakasta puhetta.
Muutamien minuuttien kuluttua ilmestyi kaunis emäntä pihalle tuoden tullessaan pari kolme pulloa viiniä ja muutamia haarikoita, ja hymyillen niin iloisesti, että lumivalkoiset hampaat loistivat.
Hän väisti ihmeellisen ketterästi kaikki rohkeat käsivarret, jotka ojentautuivat kiertyäkseen hänen solakan vartalonsa ympärille, ja niin pian kuin hän oli asettanut pullot ja haarikat pöydälle, antoi hän parille tyhmänrohkealle ihailijalleen kaikuvat korvapuustit.
»Miksi te kaikki rupesitte äkkiä niin kovasti elämöimään?» kysyi hän keikauttaen pientä tummaa päätään. »Luulin teidän suunnittelevan jotakin konnankujetta, koska olitte juuri äsken niin hiljaa.»
»Suuria asioita on tekeillä, Lotti ystäväni», sanoi seppä mahtavasti vasta saavuttamansa kansansuosion rohkaisemana. »Keskustelemme juuri niin merkityksellisistä asioista, ettei niitä sovi naisten kuunnella».
Lotti katsoi häneen veitikkamaisin, tummin, loistavin silmin. Hän kohautti lihavia olkapäitään ja sanoi iloisesti nauraen:
»Siunatkoon, Sándor, kuinka mahtavasti me nyt puhummekaan, kun ei Kemenyn András satu olemaa täällä. Tiedän teidän suunnitelmanne, vaikka en ollut niitä kuulevinanikaan. Tiedätte, ettei András lupaa teidän puhua halveksivasti kartanon omistajasta eikä suunnitella mitään konnantöitä häntä vastaan, minkä vuoksi odotatte, kunnes hän on poistunut jonnekin saadaksenne sitten hänen selkänsä takana hautoa kaikkia ilkeyksiä. Mutta hän ei olekaan nyt niin kaukana kuin luulette. Hän saa kyllä selville juonenne aivan varmasti ja silloin — Tiedätte kaikki, että hän on vihoissaan hirmuinen».
»Niin olen minäkin, kaunis Lotti», vastasi jättiläinen nauraen, »ja olet melko rohkea uskaltaessasi suututtaa seppä Sándorin. Luuletko meidän olevan enää lapsia pelätäksemme Andrásta kuin opettajaa? Sinun on suudeltava minua, Lotti, tuon häpeämättömyytesi vuoksi, niin, sinun on suudeltava minua kolme kertaa tehdäksesi miehesi ja herrasi niin mustasukkaiseksi, että hän katkaisee uuden keppinsä lyödessään sinua lihaville hartioille».