»Bideskut’in herra on sopinut tästä kaikesta pirun kanssa!» jyrisi jättiläinen. »Kuinka me voimme tietää, eikö hän sitten kuin olemme kuolleet nälkään ole sitoutunut luovuttamaan sielujamme ystävälleen pirulle?»
Nuoret miehet ristivät nopeasti silmänsä ja heidän pelokas katseensa kiersi taikauskoisesti paikasta paikkaan. Kapea rauhallinen maantie, jonka hiljaisuutta ei mikään häirinnyt, alkoi kadota illan varjoihin. Sen takana olevasta ravintolan avonaisesta ovesta kuului ahkeran emännän ääni, kun hän siistiessään keittiötä ja seurusteluhuonetta päivän liikkeen tauottua hyräili jotakin laulua. Harmaanviheriän vilpoisen raidan riippuvat oksat humisivat hiljaa vienossa kesätuulessa. Minkään ei varmastikaan olisi pitänyt häiritä näiden yksinkertaisten talonpoikien mielen onnellista rauhallisuutta, mutta kumminkin tuntui taikauskoinen pelko väijyvän joka nurkassa eikä kukaan uskaltanut katsoa aavikolle ja taivaanrannalle päin, josta vieläkin siinti hämärästi tuo suuri rakennus korkeine savupiippuineen.
»Pyydän isä Ambrosiusta lukemaan jonkun erityisen messun pirun karkoittamiseksi», vihjaisi muudan nuori paimen vihdoin.
»Isä lupasi minulle siunata tulevana sunnuntaina paljon vettä, jota tulemme nyt tarvitsemaan kodeissamme», sanoi Vas Berczi koettaen heikosti lohduttaa muita.
»Minulle on kerrottu, ettei piru pelkää mitään niin kauheasti kuin pyhää vettä», kuiskasi jättiläinen.
»Pyytäkäämme, että isä Amrosius ruiskuttaisi pyhää vettä koko rakennukseen», vihjaisi muudan mies.
»Mielestäni pitäisi isän siunata ensimmäinen sade, jolloin piippuun tunkeutuva pyhä vesi voi sammuttaa pirun sytyttämän valkean».
»Viimeisenä pyhän Swithin'in päivänä ei satanut ollenkaan», sanoi Berczi ollen hyvin synkällä tuulella, »emmekä senvuoksi voi odottaa sadetta ainakaan kymmeneen päivään».
»Pirulla on siis tarpeeksi aikaa asettautua tänne kylään asumaan, eikä silloin arkkipiispa eikä itse Rooman paavikaan voi sitä täältä karkoittaa».
»Olemme kaikki suuria pelkureita,» sanoi tuo mustahko jättiläinen nousten nopeasti seisoalleen ja heristäen suurta voimakasta nyrkkiään länttä kohti. »Olemme sallineet herramme liittyä saatanaan ja seisoneet toimettomina vieressä, kun tiili muurattiin tiileen tuota saatanalle vihittyä rakennusta rakentaessa. Nyt on meille kerrottu, että ylihuomenna kaikki helvetin pirut rupeavat työskentelemään tuossa perkeleen myllyssä jauhaakseen kaiken Bideskut’in kauniin maissin minkään muun avutta kuin suuren tulen, kauhean piipun ja jonkinlaisen rautaisen koneen, jota en voisi takoa alasimellani, vaikka olenkin aikoinani tehnyt paljon kunnollistakin sepäntyötä. Aiotteko sanoa minulle, toverit, että meidän on pysyttävä toimettomina ja katseltava syrjästä, miten leipä ryöstetään suustamme ja sielumme luovutetaan ihmisten viholliselle?»