»Jánko valehtelee varmasti», sanoi kylän oraakkeli ytimekkäästi, »tahi sitten on hän suuri tyhmeliini. Mitä luulette hänen sanoneen tuosta piipusta?»
Kukaan ei kyennyt arvaamaan ja kaikki pudistivat synkästi päätään ollen suunnattomasti peloissaan. Berczi odotti, kuten suurten puhujain tapa on silloin kun he aikovat sanoa jotakin hyvin vaikuttavaa, sitten hän nojautui karkeasti tehtyyn puupöytään ja viittasi ympärillä olevia tulemaan lähemmäksi, sillä nyt oli puhe sellaisista asioista, joista ei voitu kertoa muuten kuin kuiskaillen.
»Jánko selitti, että suuri tuli, jota varten tuo hirveän pitkä piippu on rakennettu, sytytetään panemaan käyntiin muudan kone, kuten hän sitä nimitti, joka sitten jauhaa maissin jauhoiksi. Jánko valehtelee», toisti hän, nyt kumminkin vähemmän tehostavasti ja niin levottomin ilmein, ettei se ollenkaan sopinut Arokszállas'in viisaimmalle miehelle. Kaikkien kasvot kalpenivat kuitenkin kovasti eikä kukaan uskaltanut julkilausua ajatuksiaan, joita risteili jokaisen tuossa joukossa olevan tyhmän ja taikauskoisen talonpojan aivoissa.
»En pidä tuollaisesta ollenkaan», sanoi eräs nuori paimen vihdoin ja kohotti viinimaljan huulilleen vapisevin käsin.
»Ei suinkaan kukaan muu kuin piru voi käyttääkään sellaista tulta hyväkseen, joka kykenee täyttämään tuon pitkän piipun savulla?»
»Paha tästä tulee ennemmin tahi myöhemmin, lapseni», lopetti kylän oraakkeli vakavasti.
»Ja sillä aikaa», sanoi eräs tummaverinen jättiläinen nojatessaan voimakkaita kyynärpäitään pöytään, »kuin piru apulaisineen toimittaa kaiken työn pelloilla, käy varmasti niin, että poikamme saavat laiskoitella ja rupeavat juomaan kunniallisen työn puutteessa».
»Sellainen voi olla kyllä hyvinkin mahdollista».
»Entä mihin me sitten joudumme? Kuka meille palkan maksaa ja miten voimme tulla toimeen?»
»Niin, miten todellakin?»