Tien vieressä on sitäpaitsi pieni ravintola olkikattoineen, joka on kallellaan toiselle puolelle kuin humalaisen talonpojan hattu. Siellä tasankojen paimenet kohtaavat töitten loputtua illan viileydessä kylässä asuvat ystävänsä, tupakoivat varjoisien raitojen juurilla ja kuuntelevat vaatimattoman mustalaissoittokunnan sulosointuisten viulujen ja surisevien säkkipillien säveliä.
Silloin, ellei ravintoloitsija ole saapuvilla ja jos hänen nuori kaunis vaimonsa suhtautuu suopeasti kosiskeluun ja juoruihin, keskustellaan Bideskut’in herran viimeisistä omituisuuksista ja ryypiskellään hyvää viiniä.
Mistä Heven maakunnan talonpojat keskustelivat, ennenkuin kartanonomistaja hullaantui koneihin ja rakentamiseen, jää varmasti arvoitukseksi, sillä sitten kun nuo huomattavat puusta ja raudasta kyhätyt koneet, jotka leikkasivat maissin ja sitoivat sen lyhteiksi ihmisten avutta, ilmestyivät Bideskut’iin, kiinnittivät ne niin kaikkien huomion puoleensa, ettei muusta enää puhuttukaan.
Tasangoilla asuva unkarilainen talonpoika on hidas, laiska, iloinen ja tavallisesti hyväluontoinen olento, joka on hyvin tyytyväinen tämän runsauden maan ja Jumalan antamiin lahjoihin, mutta kartanonomistajan maataloudellisten uudistusten vuoksi olivat mielet alkaneet kiihtyä, ja huolimatta siitä, että Keményn András, tuo kaikkien tuttu ja maakunnan rikkain talonpoika, oli kieltäytynyt hyväksymästä sellaisia toimenpiteitä, kokoonnuttiin ravintolaan iltaisin juttelemaan ja tuomitsemaan yhteisesti kartanonomistajan pahoja tekoja.
Vas Berczi, joka oli kerran matkustanut junassa Kecskemét’istä Gyöngyös'iin ja palannut taas kotiin turvallisesti ja terveenä, ja jota senvuoksi pidettiin jonkunlaisena asiantuntijana, melkeinpä Kemenyn Andráksen veroisena, oli lyönyt suuren ahavoituneen nyrkkinsä kumahtaen pöytään ja yskittyään tarpeekseen todellisin taikauskoisen pelon ilmein selittänyt voimakkaasti, että maissin jauhaminen jauhoiksi ei voi tapahtua myllärin avutta, ellei piru itse sekaannu leikkiin.
»Mutta et suinkaan tarkoita, Berczi», sanoi muudan nuori talonpoika, jonka päivettyneet kasvot olivat kalpeat pelosta, »että kartanon herra aikoo tehdä tuollaista tuossa rakennuksessa?»
Berczi nyökäytti päätään.
»Sanon sen teille, lapseni, että olen kuullut sen Jánkolta itseltään, herramme palvelijalta. Hän kertoi minulle, että tuossa rakennuksessa, jonka Jumala tuhotkoon, ennenkuin sitä käytetään sellaiseen jumalattomaan tarkoitukseen, kaikki Bideskut’in maissi jauhetaan jauhoiksi ihmisten avutta».
Seurasi muutamia hetkiä kestävä painostava vaitiolo, mustalaiset lopettivat soittonsa ja kaikki tuijottivat suunniltaan pelosta näiden erikoisten uutisten viisaaseen kertojaan.
»Sitten kertoi kai Jánko myöskin, mihin tarkoitukseen tuo hirveä savupiippu on rakennettu?» uskalsi vihdoin joku peloissaan kysyä.