Nuoret talonpojat tottelivat nauraen, ja lyöden kantapäänsä yhteen kumarsivat he vakavasti aurinkoon päin.
»Isten hozta!» sanoivat he kaikki kohteliaasti.
»Herramme aurinko, olet tervetullut»!
»Toivomme teidän korkeutenne viipyvän kauan luonamme»!
»Hei», lisäsi vanha Berczi huoaten, »teidän korkeutenne on tullut katsomaan surullista näkyä».
»Onkohan maantiellä ollut milloinkaan niin paljon lokaa kuin nyt»? sanoi muudan talonpoika pudistaen päätään.
»Rattailla ei voida ollenkaan kulkea ja eilen upposivat härkäni polviaan myöten likaan. En saanut niitä kääntymään enkä kulkemaan eteenkäänpäin. Luulin viime hetkemme koittaneen, sillä tunsin vajoavani yhä syvempään, ja ajattelin, että härät menevät suoraan lian läpi helvettiin vieden minut mukanaan, suomatta minulle aikaa syntieni anteeksisaamiseen ja rukoilemiseen».
»En ymmärrä, miten Keményn András aikoo tulla kirkkoon tänään».
»Hänellä on hyviä hevosia. Hän ratsastaa Csillagilla ja tuo Etelkan mukanaan».
»Tiedän, ettei Etelka mitenkään jää pois pääsiäisjumalanpalveluksesta.
Hän on hyvin hurskas».