»On helppo harjoittaa hyväntekeväisyyttä», sanoi vanha Berczi ytimekkäästi, »kun on rikas».
»Eipä niinkään helppoa», sanoi muudan nuorempi mies, »koska kreivistäkin se on selvästi vaikeampaa kuin Andráksesta. Tiedän, ettei hän viime talvena lahjoittanut juuri mitään».
»Kreivillä ei ollut mistä lahjoittaakaan. Muistat kai, että tulipalo turmeli melkein koko hänen satonsa ja tappoi paljon hänen elukoitaan».
»Tulipaloa ei olisi sytytetty, ellei hän olisi rakennuttanut tuota pirullista myllyä, jonka tarkoitus oli riistää meiltä palkka käyttämällä saatanaa apuna työssä», totesi Laczi kiihkeästi.
Kisfalusta tulijoiden oli sillä aikaa onnistunut kahlata likaisten teitten poikki, ja he huusivat jo kaukaa tervehdykseksi kirkon portilla seisoville ystävilleen. Tämän pienen tasangon kylän talonpojat näyttivät hyvinvoivilta valkoisissa pellavapaidoissaan ja housuissaan, jotka oli hienosti poimuteltu ja päärmätty, kauniisti koruompeleilla kirjailluissa lyhyissä nahkatakeissaan ja leveissä vöissään, joissa oli suuret auringonpaisteessa kimaltelevat messinkisoljet, ja suurissa lampaannahkaviitoissaan, jotka riippuen heidän hartioiltaan lisäsivät heidän tanakkojen vartaloillensa avokkaisuutta. He olivat vahvan näköisiäkin leveine hartioineen ja pienine rintavine jalkoineen, jotka oli pistetty kiiltäviin korkeakantaisiin saappaihin, joiden kannukset kilisivät heidän kävellessään, ja puhuaksemme tytöistä, ei varmaankaan mistään muusta Unkarin maakunnasta voitu löytää heidän vertaisiaan, sellaisia kirkkaita silmiä, niin valkoisia käsivarsia ja sellaisia pieniä jalkoja, eikä mistään muusta kylästä voitu löytää tyttöjä, joilla olisi ollut niin monta värillistä hametta yllään kuin näillä. Siellä olivat esimerkiksi Sári ja Kati, puhumattakaan useista muista, joilla voi tänä pääsiäisaamuna olla yllään ainakin kolmekymmentä hametta. Ne muuttivat heidän länteensä niin leveäksi ja heidän vartalonsa niin hienoksi, että jokainen poika tunsi vastustamatonta halua kiertää käsivartensa heidän ympärilleen. Heidän pienet jalkansa olivat aivan ravassa, sillä Kisfalusta oli pitkä matka, mutta käsissään kantoivat he ylpeästi uusia punaisia kenkiään, noita tasankojen tyttöjen ilon ja onnen kapineita. Ei ainoakaan tyttö, jolla on punaiset kengät, salli niiden tahrautua likaan, vaan kantaa ne huolellisesti kirkkoon rukouskirjansa ja parhaimman nenäliinansa kanssa, ja vetää ne vasta jalkoihinsa portilla voidakseen kävellä niillä kirkkoon, muiden vähemmän onnellisten mustia kenkiä käyttävien ystävättäriensä kateudeksi.
Jokaisen asunnon ovesta tuli nyt tielle kauniita tyttöjä, jotka olivat pukeutuneet koko sunnuntaikoreuteensa. Leveät silitetyt pellavahihat kiilsivät ja kansallisväriset, punaiset, valkoiset ja viheriät nauhat liehuivat tuulessa. Kaunis huntu, joka oli sidottu niskaan suurella nauharuusulla, täydensi kuningatarmaisen pienen pään kauneutta. Tukka oli kammattu sileäksi ja letitetty kahdeksi paksuksi palmikoksi, pusero oli edestä kauniisti koruompeluin kirjailtu ja hoikan vartalon ympärille oli napitettu ahtaat liivit. Lukemattomat hameet heiluivat iloisesti tyttöjen kävellessä omituisesti lanteitaan heiluttaen, suuret kultaiset korvarenkaat, useat helminauhat ja liivien kirkkaat soljet loistivat auringossa yhtä kirkkaasti kuin kauniit silmät ja lumivalkoiset hampaat. Vanhemmilla naisilla oli hieman tummemmat puvut ja pitemmät hunnut, kirkkaanväriset huivit peittivät heidän hartioitaan ja kaikilla oli käsissään suurilla joko messinki- tahi hopeahakasilla varustetut raskaat rukouskirjat.
Kirkon portilla vaihdetaan tervehdyksiä ja siunauksia naisten istuutuessa porraskiville ja vetäessä kauniit kenkänsä likaisiin pieniin jalkoihinsa.
Isä Ambrosius ei ole vielä saapunut. Pieni kello kaikuu kumminkin jo, lähettäen kauaksi iloisia säveleitä ja kutsuen siten yksinkertaista kansaa jumalanpalvelukseen tänä kauniina pääsiäisaamuna. Muutamat naiset ovat jo menneet kirkkoon saadakseen hyvät istumapaikat karkeasti kyhätyissä puupenkeissä, joista he voivat nähdä kreivin perheineen istumassa tilavassa penkissään, sillä kreivi tulee aina pääsiäisenä tähän pieneen kirkkoon kuulemaan messua, ja tuo samalla karitsansa ja pääsiäismunansa isän siunattavaksi.
Ulkona lörpötellään yhtämittaa. Kirkkomiehiä saapuu kaikilta suunnilta eikä tervehdysten vaihdosta tahdo tulla loppuakaan.
»Tuleekohan kreivi»? kysyy eräs vastasaapunut.