»Hän tuli kyllä tänne viime vuonna, mutta en tiedä, tuleeko hän tänään», sanoi eräs nuori Bideskuty’n paimen. »Kun sivuutin päärakennuksen, odottivat vaunut ja hevoset portaitten edustalla, joten on varma, että kreivitär ja nuori neiti saapuvat».
»Jalo Ilonka on hyvin kaunis», sanoi muudan kaunis tyttö vetäessään punaisia kenkiään jalkoihinsa.
»Ei puoleksikaan niin kaunis silmissäni kuin sinä, Panna», kuiskasi eräs nuorukainen nopeasti hänen korvaansa.
»Auta minut ylös, Rezsö, äläkä puhu tyhmyyksiä. Olen varma, että jalo
Ilonka on aivan alttarilla olevan pyhän neitsyen näköinen».
»Mutta sinä, Panna, et ole etkä saakaan olla kenenkään näköinen. Ei ainoallakaan muulla tytöllä ole niin kirkkaita silmiä kuin sinulla», lisäsi nuorukainen auttaessaan sydämensä valittua ylös. Samalla onnistui hän painamaan suukkosen tyttönsä valkoiselle kaulalle.
»Rezsö, tiedäthän, että olen kieltänyt sinua suutelemasta minua», sanoi tyttö nyrpeästi.
»Senvuoksi juuri haluankin suudella sinua, kultaseni. Suuteleminen ei olisi ollenkaan hauskaa, jos tytöt suostuisivat siihen».
»En tanssi csárdásta kanssasi, jos vain vielä suutelet minua».
»En suutelekaan sinua äitisi nähden», kuiskasi poika, »mutta ehkä sitten jälkeenpäin».
»Hsh!» sanoi tyttö punastuen. »Tuolta tulevat kreivin vaunut. Minun on kiiruhdettava sisään, sillä muuten en saa hyvää paikkaa».