»En tiedä tarkasti, paljonko korkoa olen suostunut maksamaan. Tuo saastainen juutalainen pakotti minut aina allekirjoittamaan jonkun paperin, niinkuin ei unkarilaisen aatelismiehen sana olisi tuollaisen paperin arvoinen».
»Minulla on nuo paperit täällä», sanoi András. »Onko tämä teidän korkeutenne nimikirjoitus»?
Bideskuty katsahti papereihin, jotka Kemény ojensi hänelle.
»Kyllä tuo on kirjoitustani».
»Muistaako teidän korkeutenne varmasti koron, jonka olette suostunut maksamaan»?
»En varmasti, mutta…»
»Oliko määrä jotensakin tällainen?» sanoi András alkaen lukea paperista: »Olen teille velkaa kolmesataatuhatta floriinia kullassa. Maksan siitä, kunnes suoritan sen kokonaan, korkoa joka vuosi sata nautaa, joiden joukossa pitää olla kymmenen sonnia ja yhdeksänkymmentä lehmää, viisituhatta mitallista vehnää ja…»
Bideskuty pudisti päätään.
»Tuosta ensimmäisestä lainasta olen maksanut nyt joka vuosi viiden vuoden kuluessa korkoa viisikymmentätuhatta mitallista vehnää, parisataa nautaa ja lammasta tietämättä ollenkaan, miten paljon siipikarjaa vielä lisäksi».
»Mutta miksi, teidän korkeutenne, kun olette suostunut maksamaan ainoastaan viisituhatta mitallista vehnää ja sata nautaa»?