Mrs. Reffold nyykäytti päätään ja kiiruhti pois. Bernardine pelasi partian loppuun ja läksi sitten.
Reffoldit olivat rikkaita, ja heidän hallussaan oli useampia huoneita upeimmassa osassa Kurhausia. Bernardine kolkutti ovelle, ja hoitajatar tuli avaamaan.
— Mrs. Reffold pyysi minua käymään Mr. Reffoldin luona, — virkkoi
Bernardine. Hoitajatar pyysi häntä hauskaan vierashuoneesen.
Mr. Reffold virui sohvalla. Hän katsahti ylös, Bernardinen astuessa sisään, ja mielihyvän hymy levisi hänen kuihtuneille kasvoillensa.
— En tiedä, tulenko sopivaan aikaan, — sanoi Bernardine, — mutta Mrs.
Reffold pyysi minua käymään tervehtimässä teitä.
Mr. Reffold viittasi hoitajattaren poistumaan.
Bernardine ei ollut milloinkaan puhutellut Mr. Reffoldia. Usein hän oli nähnyt hänen loikovan yksinänsä päivänpaisteessa.
— Onko teitä palkattu täällä käymään? - kysyi sairas kiireisesti.
Sanat kuuluivat kyllä tylyiltä, mutta tylyyttä ei hänen olennossaan sittenkään ollut.
— Ei, ei minua ole palkattu, — vastasi Bernardine lempeästi, ja sen sanottuaan otti hän tuolin ja istui Mr. Reffoldin viereen.