Marchbanks (intomielisesti). Nyt juuri! Ennen kuin te lähdette täältä! (Hän vetäytyy pari askelta taakse ja asettuu siten, ikäänkuin hän koettaisi estää Morellia poistumasta huoneesta).
Morell (liikahtamatta; totisesti, kun hän nyt huomaa, että jotakin vakavaa on kysymyksessä). En minä aio lähteä täältä, poikaseni, mutta minä luulin, että te menisitte. (Eugene, joka joutuu hämilleen kuullessaan hänen varman äänensä, kääntää hänelle selkänsä ja vääntelee itseään vihoissaan. Morell tulee hänen luokseen ja laskee kätensä hänen olkapäälleen, voimakkaasti mutta ystävällisesti, eikä ole huomaavinaan, että toinen koettaa pudistaa sen päältään.) Käykää nyt tähän rauhassa istumaan ja sanokaa mitä se on. Mutta muistakaa: me olemme ystäviä, eikä meidän tarvitse pelätä, että kohtelisimme toisiamme muuta kuin kärsivällisesti ja ystävällisesti, vaikka meillä olisi mitä tahansa toisillemme sanottavaa.
Marchbanks (kääntyy). En minä kiivastu, minä olen vain aivan — (peittää epätoivoissaan kasvot käsiinsä) kauhistuksissani. (Antaa käsien vaipua alas ja kumartuu Morellia kohti, jatkaen uhkaavalla äänellä). Te saatte nähdä onko nyt sopiva tilaisuus olla ystävällinen ja kärsivällinen. (Morell, liikkumatta kuin kallio, katselee häntä säälien.) Älkää katselko minua noin tyytyväisesti! Te luulette olevanne vahvempi kuin minä, mutta minä saan teidät horjumaan, jos teillä vain on sydän rinnassanne.
Morell (hyvin varmasti). Puhukaa nyt, poikaseni! Antakaa tulla!
Marchbanks. Ensiksikin —
Morell. Ensiksikin?
Marchbanks. Minä rakastan teidän vaimoanne!
Morell peräytyy ja tuijotettuaan hetken hyvin hämmästyneenä häneen, purskahtaa hillittömään nauruun. Eugene hämmästyy, mutta ei masennu; pikemmin hän suuttuu ja tulee kopeaksi.
Morell (käy istumaan voidakseen oikein nauraa kyllikseen). Rakas lapsi, tietysti te rakastatte. Kaikkihan sitä tekevät, ei kukaan voi olla häntä rakastamatta. Minä pidän siitä, mutta — (katsoo häneen puoleksi piloillaan) onko tämä teistä todellakin jotakin, josta kannattaa puhua? Te ette ole vielä kahdenkymmenenkään vanha ja hän on kolmenkymmenen. Eikö se tunnu teistä melkein kuin koulupoikaihailulta?
Marchbanks (kiivaasti). Kuinka te voitte sanoa jotakin sellaista hänestä? Luuletteko te, että hän herättää senkaltaista rakkautta? Se on loukkaus häntä kohtaan.