Marchbanks (palaa takaisin uudestaan kiivastuen). Mutta teidän täytyy! Teidän täytyy! Jos te selitätte hänelle asian toisin kuin mitä se todellakin on, niin silloin te olette valehtelija ja suuri pelkuri. Ilmoittakaa hänelle mitä minä sanoin; selittäkää hänelle kuinka voimakas ja miehekäs te olitte ja kuinka te ravistelitte minua aivan kuin terrier koira rottaa, kuinka pelkurimainen ja raukkamainen minä olin, ja kuinka te sanoitte minua pieneksi surkeaksi koiranpennuksi ja ajoitte minut ulos! Jos te ette sano sitä hänelle, niin minä sanon. Minä kirjoitan hänelle.
Morell (hämmästyneenä). Miksi te tahdotte, että hän saisi sen tietää?
Marchbanks (lyyrillisellä innostuksella). Siksi että hän ymmärtää minua ja että hän tietäisi, että minä ymmärrän häntä. Jos te salaatte häneltä yhden ainoankin sanan, jollette te ole valmis ilmaisemaan hänelle totuutta sellaisena kuin se on, niin saatte elämänne loppuun asti pitää hyvänänne sen tiedon, että hän oikeastaan kuuluukin minulle eikä teille. Hyvästi! (Aikoo mennä.)
Morell (hyvin levottomasti). Jääkää! Minä en sano sitä hänelle.
Marchbanks (kääntyy lähellä ovea). Teidän täytyy sanoa hänelle joko totuus tai jokin valhe, jos minä menen.
Morell (estellen). Marchbanks, joskus ihmisellä on oikeus —
Marchbanks (keskeyttää hänet). Minä tiedän — valehdella. Se ei auta yhtään mitään. Hyvästi, herra pappi!
Kun hän kääntyy vihdoin mennäksensä, avautuu ovi ja Candida tulee sisään.
Candida. Menettekö te jo, Eugene? (Katselee häntä tarkemmin). Mutta miltä te näytätte, hyvä ystävä? Aiotteko tuollaisena lähteä ulos? Te olette todellakin runoilija! Katsoppas häntä, James! (Hän tarttuu häntä takkiin kiinni ja vie hänet esille, näyttäen häntä Morellille.) Katsos hänen kaulustansa, katsos hänen kaulahuiviansa, katsos hänen tukkaansa! Voisi luulla, että joku olisi aikonut kuristaa häntä! (Molemmat miehet hillitsevät itseään.) Odottakaa hiukan, seisokaa hiljaa! (Hän panee kiinni hänen kauluksensa, solmii hänen kaulahuivinsa ja silittää hänen tukkaansa.) Kas noin! Nyt te näytätte niin siivolta, että minusta on parasta, että jäätte tänne aamiaiselle, vaikka sanoinkin teille, ettette saisi jäädä. Puolen tunnin kuluttua ruoka on valmis. (Hän korjaa vielä hiukan kaulahuivia. Eugene suutelee hänen kättänsä.) Älkää huoliko!
Marchbanks. Tietysti minä tahdon jäädä, jollei teidän kunnianarvoisella miehellänne ole mitään sitä vastaan.