Candida. Saako hän jäädä, James, jos hän lupaa olla kiltti poika ja auttaa minua kattamaan pöytää? (Marchbanks kääntää päätään ja katselee olkansa yli lujasti Morelliin, vaatien hänen vastaustansa.)
Morell (lyhyesti). Tietysti, luonnollisesti! (Hän menee pöydän luo ja on puuhaavinaan jotakin paperiensa parissa.)
Marchbanks (tarjoo käsivartensa Candidalle). Mennään kattamaan pöytää.
(Hän tarttuu hänen käsivarteensa. He astuvat yhdessä ovelle; kun he menevät, lisää Marchbanks.) Minä olen onnellisin ihminen maailmassa!
Morell. Sitä minäkin olin — tunti sitten.
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS
Sama päivä, myöhemmin iltapuolella. Sama huone. "Vieraitten tuoli" on asetettu paikoilleen pöydän ääreen, jossa on, jos mahdollista vieläkin enemmän tavaraa. Marchbanks, yksin ja toimettomana, koettaa ottaa selkoa siitä, miten kirjoituskone toimii. Kun hän kuulee jonkun tulevan, hiipii hän syyllisen tunnolla ikkunan luo ja on syventyvinään näköalan katselemiseen. Miss Garnett astuu sisään kädessä muistiinpanokirja, johon hän Morellin sanelun mukaan kirjoittaa pikakirjoituksella hänen kirjeensä. Hän käy istumaan kirjoituskoneen ääreen ja alkaa kirjoittaa puhtaaksi niin työhönsä vaipuneena, ettei hän kiinnitä mitään huomiota Eugeneen. Onnettomuudeksi takertuu ensimäinen kosketin kiinni, kun hän yrittää lyödä sitä.
Proserpine. Kas niin! Nyt te olette naputellut minun koneellani, Mr Marchbanks! Ei siitä apua, vaikka te koetattekin näyttää viattomalta.
Marchbanks (hämillään). Suokaa anteeksi, Miss Garnett! Minä koetin vain sillä kirjoittaa.