Marchbanks. Kyllä te ymmärrätte! Ja kyllä te tiedätte! (Päättäen vaatia esille vastauksen.) Voiko nainen todellakin rakastaa häntä?
Proserpine (katsoo häntä suoraan silmiin). Niin… (Marchbanks peittää kasvonsa käsiinsä.) Mikä teitä vaivaa? (Marchbanks ottaa kädet kasvoiltaan ja katselee häntä. Pelästyen hänen traagillista ilmettänsä pakenee Proserpine niin kauaksi kuin suinkin hänestä, pitäen häntä silmällä, kunnes hän kääntyy pois ja käy istumaan tuolille uunin ääreen syvän alakuloisena. Kun Proserpine lähestyy ovea, avautuu se ja Burgess astuu sisään. Kun hän näkee hänet, niin hän huudahtaa). Jumalan kiitos, että joku tulee! (ja käy levollisena pöytänsä ääreen istumaan. Hän panee uuden paperin kirjoituskoneeseen, kun Burgess astuu Eugenen luo.)
Burgess (tahtoo innokkaasti suojella hienoa vierasta). Vai niin! Tälläkö tavalla he jättävät teidät yksin, Mr Marchbanks! Minä pidän teille seuraa. (Marchbanks katsoo häneen ihmetellen, mikä kuitenkin on aivan turhaa.) James ottaa parasta aikaa vastaan lähetystöä ruokasalissa, ja Candy koettaa kasvattaa erästä ompelijaa, jonka hän on keksinyt. Hän istuu siellä ja opettaa häntä lukemaan "Taivaallisista kaksoisista". (Valittaen). Teillä on varmaan täällä ikävä, kun teillä ei ole ketään muuta seurananne kuin tuo konekirjoittaja! (Hän kääntää nojatuolin ja käy istumaan.)
Proserpine (hyvin kiihoittuneena). Ei hänellä enää hätää ole, kun hänellä on onni saada kuunnella teidän hienoa keskusteluanne. Se on aina suuri etu. (Hän alkaa kiivaasti kirjoittaa niin että kone räiskyy.)
Burgess (ihmetellen hänen röyhkeyttään). En minä luullakseni puhutellut teitä, neiti.
Proserpine (terävästi Marchbanksille). Oletteko te ennen nähnyt mokomaa hävyttömyyttä, Mr Marchbanks?
Burgess (juhlallisella ankaruudella). Mr Marchbanks on gentleman ja tietää mitä hänen arvonsa vaatii. Sitä eivät kaikki tiedä!
Proserpine (nenäkkäästi). Sepä hyvä, että te ja minä emme kuulu hienostoon! Te saisitte kuulla suoraa puhetta, jollei Mr Marchbanks olisi täällä. (Hän vetää niin kiivaasti paperin koneesta, että se repeytyy.) Kas nyt — nyt tämä kirje meni pilalle — saan kirjoittaa sen uudestaan! Oi, minä en osaa hillitä itseäni — te vanha, hupsu pöllöpää!
Burgess (nousee, voi tuskin hengittää suuttumuksesta). Mitä? Olenko minä vanha, hupsu pöllöpää! Niinkö te sanoitte? Vai tosiaankin! (Vetää henkeä). Hyvä, hyvä, tyttöseni, hyvä, hyvä! Odottakaa vain, kunnes isäntä tulee! Minäpä sanon sen hänelle, saattepa nähdä! Kyllä minä teitä opetan — totta totisesti!
Proserpine. Minä — — —