Morell (kalmankalpeana, lujasti hilliten itseänsä). Ei mitään muuta, kuin että joko te olitte oikeassa tänä aamuna tai Candida on hullu.
Burgess (ääneensä vastustaen). Mitä! Onko Candykin hullu! Tuhat tulimaista! (Hän astuu yli huoneen uunin luo, innokkaasti vastustellen ja naputtaa tuhan piipustaan ristikkoa vasten. Morell käy istumaan poissa suunniltaan, kumartuu eteenpäin ja peittää kasvonsa käsiinsä, joita hän pitää lujasti yhteen puristettuina.)
Candida (Morellille, levollisesti ja nauraen). Oi, sinä vaan säikähdit! Ei mitään muuta! Millaisia konvenanssi-ihmisiä te olette, vaikka te ette itse sitä myönnä!
Burgess. No, no! Ajattele, miten sinä käyttäydyt, Candy! Mitä Mr Marchbanks sinusta ajattelee!
Candida. Se tulee siitä, että James on opettanut minua ajattelemaan itsenäisesti, niin etten koskaan pelkää mitä ihmiset sanovat. Se on varsin hyvä niin kauan kuin ajattelen samalla tavalla kuin hän. Mutta nyt, kun olen uskaltanut ajatella hiukan eri tavalla — katsokaa häntä! Katsokaa vaan! (Hän viittaa Morelliin, hyvin huvitettuna, Eugene katsoo Morelliin ja painaa äkkiä kätensä sydäntänsä vasten, ikäänkuin kova tuska viiltäisi häntä. Hän käy sohvaan istumaan ja hän näyttää siltä ikäänkuin hän olisi todistajana murhenäytelmässä.)
Burgess (seisoo matolla uunin edessä). Niin, James, et sinä näytä yhtä hurmaavalta kuin tavallisesti!
Morell (nauraen, samalla puoleksi huoaten). Kyllä minä sen uskon! Suokaa minulle anteeksi. Minä en tiennyt, että saisin aikaan tällaisen hälinän. (Koettaa rauhoittua). Niin, niin, niin, niin! (Menee takaisin pöydän luo ja istahtaa työskentelemään papereittensa ääreen koettaen näyttää iloiselta.)
Candida (menee sohvan luo ja käy istumaan Marchbanksin viereen, yhä laskien leikkiä). No, Eugene, miksi te näytätte niin synkältä? Oletteko sipuleista saanut kyyneleitä silmiinne?
Morell ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan heihin.
Marchbanks (hiljaa Candidalle). Te olette julma! Minä vihaan julmuutta! On kauheaa nähdä ihmisen kiusaavan toista!