Marchbanks (surkeasti). Minä tarkoitan — minä, suokaa anteeksi! En minä sitä enää tee — sen minä lupaan. Minä jätän hänet rauhaan.
Morell (harmistuneena, tehden uhkaavan liikkeen Eugenelle). Tekö jätätte minut rauhaan? Keltanokka — —
Candida (keskeyttää hänet). Hyss — anna minun pitää hänestä huolta, James!
Marchbanks. Ettehän te vain ole suuttunut minuun?
Candida (ankarasti). Kyllä, sitä minä olen — hyvinkin suuttunut! Minun tekisi mieleni ajaa teidät ulos ovesta.
Morell (hämmästyen Candidan kiivautta, ei ole ensinkään hyvillään siitä, että Candida puolustaa häntä toista miestä vastaan). Hiljaa, Candida, hiljaa! Minä voin itse puolustaa itseäni.
Candida (hyväilevästi). Tietysti, armaani, tietysti sinä voit sitä! Mutta kukaan ei saa häiritä sinua ja suututtaa sinua.
Marchbanks (melkein kyynelissä kääntyy ovea kohti). Minä menen.
Candida. Oi, ei teidän tarvitse mennä. En minä voi ajaa teitä ulos ovesta tähän aikaan päivästä. (Kiivaasti). Teidän pitäisi hävetä! Sitä teidän todellakin pitäisi tehdä!
Marchbanks (epätoivoisesti). Mutta mitä minä olen tehnyt?