Candida. Minä tiedän, mitä te olette tehnyt — aivan kuin olisin koko ajan ollut sisällä. Se oli kelvotonta! Te olette kuin lapsi, joka ei osaa pitää suutansa kiinni.
Marchbanks. Mielemmin minä kuolisin kymmenen kertaa kuin tuottaisin teille hetkenkään tuskaa!
Candida (suuresti halveksien hänen lapsellisuuttaan). Ajatelkaa mitä hyötyä minulla olisi teidän kuolemastanne!
Morell. Rakas Candida, tuo kinastelu on tuskin oikein sopivaa. Se on kahden miehen välinen asia, ja minä olen oikea mies ratkaisemaan riidan.
Candida. Kahden miehen! Sanotko sinä häntä mieheksi? (Eugenelle). Te paha poika!
Marchbanks (joka saa uutta rohkeutta nuhteista, sanoo merkillisellä, hellällä tavalla). Pitääkö minun saada nuhteita kuin pienen pojan? Hän aloitti. Ja hän on suurempi kuin minä.
Candida (kadottaa hiukan varmuuttaan, kun hän ei enää yhtä lujasti voi luottaa Morellin arvokkaisuuteen). Se ei voi olla totta! (Morellille). Ethän sinä aloittanut, James?
Morell (halveksien). En.
Marchbanks (harmistuneena). Vai niin!
Morell (Eugenelle). Te aloititte — tänä aamuna. (Candida, joka samassa yhdistää tämän hänen salaperäisen viittauksensa johonkin, jota Eugene oli sanonut hänelle aamu-päivällä, katselee epäillen häntä. Morell jatkaa loukattuna ja ylimielisen kaunopuheisesti.) Mutta teidän toinen väitteenne on tosi. Minä olen todellakin meistä suurempi, ja toivottavasti myös vahvempi, Candida. Voit siis jättää asian minun käsiini.