Morell (tarttuen repliikkiin taitavan väittelijän taituriudella). Tanssi kansan edessä, Candida, siinä luulossa, että hän liikutti heidän sydämiään, vaikka he sairastivatkin vain — Prossyn tautia. (Candida aikoo vastustaa, mutta Morell nostaa kätensä saadakseen hänet vaikenemaan ja huudahtaa). Älä koeta näyttää loukkaantuneelta, Candida!
Candida. Koeta!
Morell (jatkaa). Eugene oli oikeassa. Niinkuin sinä sanoit pari tuntia myöhemmin — hän on aina oikeassa! Hän ei sanonut mitään, mitä sinä et olisi sanonut vielä paljoa paremmin. Hän on runoilija, joka näkee kaikki, ja minä olen pappi parka, joka ei ymmärrä mitään.
Candida (katuvaisesti). Välitätkö sinä siitä, mitä tyhmä poika sanoo, siksi että minä olen leikilläni sanonut jotakin samantapaista?
Morell. Tuo tyhmä poika voi puhua lapsen inspiratsioonilla ja käärmeen viekkaudella. Hän on koettanut väittää, että sinä kuulut hänelle, etkä minulle. Olkoon totta tai ei, mutta minä olen alkanut pelätä, että se voisikin olla totta. Minä en voi sietää epävarmuutta. En tahdo elää sinun kanssasi, jos meidän välillämme on salaisuus. Minä en tahdo kärsiä sitä sietämätöntä alennusta, joka seuraa mustasukkaisuutta. Me olemme päättäneet — hän ja minä — että sinun pitää valita toinen meistä. Minä odotan sinun päätöstäsi.
Candida (ottaa hitaasti askeleen taaksepäin. Morellin saarnaava puhetapa, vaikka siinä ilmeneekin hellää tunnetta, tekee hänen mielensä kovaksi). Vai niin, saanko minä valita? Minä oletan, että herrat ovat päättäneet, että minun täytyy kuulua jommallekummalle teistä?
Morell (lujasti). Sinun täytyy valita.
Marchbanks (tuskallisesti). Morell, te ette ymmärrä! Hän tarkoittaa, että hän kuuluu vain itselleen.
Candida (kääntyy hänen puoleensa). Minä tarkoitan sitä ja paljon muutakin, nuori herra Eugene! Sen te saatte piakkoin kuulla molemmat! Saanko minä kysyä, hyvät herrat ja mestarit, mitä te tarjoatte minusta? Näyttää siltä kuin minut aiottaisiin ostaa huutokaupalla. Mitä sinä tarjoat, James?
Morell (moittivasti). Cand — — (Hän vajoo kokoon, ääni katkeaa, silmiin tulee kyyneleitä; kaunopuhujasta tulee haavoittunut eläin). Minä en voi puhua —