Lexy (loukkaantuneena). Minä koetan seurata hänen esimerkkiänsä? enkä matkia häntä.
Proserpine (tulee taas hänen luokseen palatessaan työhönsä). Sitä te sittenkin teette: te matkitte häntä. Miksi te pistätte sateenvarjonne vasempaan kainaloonne sen sijaan että pitäisitte sitä kädessä niinkuin muut ihmiset? Miksi te kuljette leuka pystyssä ja hyökkäätte eteenpäin kiihkeä ilme silmissä, te, joka ette nouse koskaan ennen kello puoli kymmentä aamulla? Ettekö te luule, että minä tiedän? (Hän menee takaisin kirjoituskoneen ääreen.) No: ruvetkaa nyt työhön; olemme jo aivan kylliksi tuhlanneet aikaa tänä aamuna. (Hän ojentaa hänelle paperin.)
Lexy (syvästi loukkaantuneena). Kiitos. (Hän ottaa sen käteensä ja seisoo pöydän ääressä selin Proserpineen ja lukee sitä. Proserpine alkaa kirjoittaa puhtaaksi pikakirjoitusmuistiinpanojaan koneella, välittämättä hänen mielentilastaan. Mr Burgess tulee ilmoittamatta sisään. Hän on mies kuudenkymmenen paikoilla, jonka itsekkäisyys hänen pikkukauppaa harjoittaessaan on tehnyt epähienoksi ja ahnaaksi; ominaisuuksia, jotka vuosien vieriessä ovat varallisuuden ja liikemenestyksen lisääntyessä muuttuneet tyhmäksi kopeudeksi. Kehno, typerä, ahne ihminen, epämiellyttävä ja kopea käytöksettään niitä kohtaan, jotka saavat tehdä työtä halvalla palkalla, mairitteleva rikkaita ja ylhäisiä kohtaan ja täysin suora, tuntematta vihaa tai kateutta kumpaisessakaan tapauksessa. Maailma, jonka mielestä hän on kyvytön, ei ole tarjonnut hänelle mitään kunnollisesti maksettua tointa, vaan ainoastaan epärehellistä työtä ja siitä on hänen itsekkäisyytensä ollut seurauksena. Hänellä ei itsellään ole tästä aavistustakaan, vaan on hän vilpittömästi vakuutettu siitä, että hänen liikemenestyksensä on kehittynyt aivan luonnollisesti ja että se on yhteiskunnalle terveellinen voitto, jonka mies omalla kyvyllään, ahkeruudella, viekkaudella ja liikekokemuksellaan on saavuttanut, mies, joka yksityisessä elämässään on melkein liiallisen huoleton, hellä ja iloinen. Ulkomuodoltaan on hän lihava ja täyteläinen, nenä kuin kärsä keskellä litteitä kasvoja, parta hiekanvärinen, mutta keskikohdalta, leuan alta, harmaa. Hänellä on pienet, siniset, vetiset silmät, joiden ilme on valitettavan hempeämielinen, ja tuo hempeämielisyys ilmenee myös helposti äänessä.)
Burgess (pysähtyy kynnykselle ja katsoo ympärilleen). Minulle sanottiin, että Mr Morell on täällä.
Proserpine (nousee). Hän on yläkerrassa. Minä menen häntä hakemaan.
Burgess (tuijottaa häneen äkäisesti). Te ette ole sama nuori neiti, joka ennen kirjoitti hänelle puhtaaksi?
Proserpine. En.
Burgess (nyökkää). Niin, hän oli nuorempi. (Miss Garnett katselee häntä; astuu sitten hyvin arvokkaasti ulos. Burgess ei ole sitä huomaavinaan, vaan menee uunin luo, jossa hän kääntyy ja asettuu selin uuniin.) Oletteko te menossa ulos, Mr Mill?
Lexy (panee paperin kokoon ja pistää sen taskuunsa). Olen: minun pitää lähteä heti paikalla.
Burgess (arvokkaasti). Älkää antako minun häiritä itseänne, Mr Mill. Minulla on aivan yksityistä asiaa Mr Morellille.