Valentine. Kyllä ymmärrän. Olen viipynyt liian kauan. Minä lähden.
Gloria (ylpeän kohteliaasti). Minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, Mr Valentine. Tiedän, että olen puhunut teille hiukan kiivaasti, ehkä epäkohteliaastikin.
Valentine. Ette laisinkaan.
Gloria Voin puolustaa itseäni vain sillä, että on varsin vaikea osoittaa toiselle hienotunteisuutta ja kunnioitusta, kun hän luonteeltaan ei ole siksi arvokas, että hän vaatisi sitä.
Valentine (proosallisesti). Kuinka mies voisi olla arvokas, kun hän on korvia myöten rakastunut?
Gloria (jonka juhlallinen sävy samalla katoaa). Älkää puhuko tuolla tavalla minulle. Minä kiellän teitä. Se on loukkaavaa.
Valentine. Ei: se on vain hullutusta, minä en voi sitä auttaa.
Gloria. Jos te todellakin rakastaisitte, niin te ette olisi niin naurettava. Te olisitte vakava, arvokas — vieläpä kauniskin.
Valentine. Luuletteko todellakin, että se tekisi minut kauniiksi? (Gloria kääntyy selin häneen kylmän halveksuvasti.) Ah, näettekö, te ette tarkoita täyttä totta. Rakkaus ei voi antaa miehelle uusia ominaisuuksia. Se voi vain jalostaa niitä, joita hänellä luonnostaan on.
Gloria (kääntyy taas nopeasti hänen puoleensa). Mitä ominaisuuksia teillä on luonnostanne?