Crampton (puolustaa omaa nimeään niin harmistuneella äänellä kuin hän suinkin vain uskaltaa). Nimeni on Crampton, herra.
Bohun. Vai niin. (Ei pane sen enempää huomiota häneen, vaan kääntyy Valentinen puoleen.) Oletteko te Mr Clandon?
Valentine (pitää kunnia-asianaan olla osoittamatta hämmästystä). Näytänkö minä siltä? Nimeni on Valentine. Minä huumasin hänet.
Bohun. Vai niin. Sitten kai Mr Clandon ei vielä ole saapunut?
Edeskäypä (astuu levottomana ikkunasta sisään). Anteeksi rouva; mutta voitteko sanoa minulle, minnekä joutui — (Hän huomaa Bohunin ja joutuu aivan ymmälle. Bohun odottaa liikkumattomana, kunnes hän tointuu hämmästyksestään. Hetken kuluttua hän tointuu sen verran, että hän voi puhutella Bohunia, tosin heikolla äänellä, mutta kuitenkin yhdenjaksoisesti.) Anteeksi, herra. Tekö se olittekin, herra?
Bohun (häikäilemättömästi). Minä se olin.
Edeskäypä (murtuneella äänellä). Niin, herra. (Voimatta pidättää kyyneleitään.) Onko sinulla valenenä, Walter! (Hän vaipuu tuolille pöydän ääreen.) Anteeksi, rouva, minua pyörryttää vain hiukan.
Bohun (käskevästi). Te suotte hänelle anteeksi, Mrs Clandon, kun selitän, että hän on minun isäni.
Edeskäypä. Ei, ei, Walter. Kippari isänä vielä valenenän lisäksi! Mitä he sinusta ajattelevatkaan!
Mrs Clandon (astuu edeskäyvän tuolin luo hyvin ystävällisesti). Se ilahduttaa minua suuresti, Mr Bohun. Teidän isänne on ollut meidän hyvä ystävämme siitä saakka kuin tulimme tänne. (Bohun kumartaa vakavasti.)