Crampton. Te olette jonkun näköinen.
Dolly. Kenenkä?
Crampton. Te muistutatte ihmeesti minun äitiäni.
Dolly (epäilevästi). Teidän äitiännekö!!! Oletteko aivan varma, ettette tarkoita tytärtänne?
Crampton (kalpenee äkkiä vihasta). Olen: olen aivan varma, etten tarkoita tytärtäni.
Dolly (säälivästi). Pakoittaako hammastanne hyvin pahasti?
Crampton. Ei, ei laisinkaan. Ei hammas kirvele, Miss Clandon, vaan vanha muisto.
Dolly. Vedättäkää se pois. "Raastakaa juuria myöten pois tuo vanha muisto": huumaus maksaa viisi shillingiä lisään.
Crampton (kostonhimoisesti). Ei, ei suru. Vaan vääryys, jota minulle kerran tehtiin. Vääryyttä en voi koskaan unohtaa; enkä sitä tahdokkaan unohtaa. (Hänen kasvoihinsa tulee leppymätön, katkera ilme.)
Dolly (katselee kriitillisesti häntä). En usko, että te olette meille oikein mieleen, jos te alatte hautoa niitä vääryyksiä, joita te olette saanut kärsiä.