Mrs Clandon. Suokaa anteeksi, sitähän naisen täytyi vannoa.
Valentine. Niinkö? ah, ehkä te olette oikeassa — niin: tietysti, sitenhän se olikin. No niin, mitä mies silloin teki? Aivan samaa kuin tykkimieskin — koetti tulla paremmaksi kuin nainen — hankki itselleen tieteellisen kasvatuksen ja voitti uudessa pelissä aivan kuin entisessäkin! Minä opin voittamaan viekkaudessa naisasiannaisen ennenkuin olin kolmenkolmatta vanha. Se metoodi on jo vanhastaan tuttu.
Mrs Clandon (inholla). Epäilemättä.
Valentine. Mutta juuri siksi on olemassa yhdenlaisia tyttöjä, joille tuo metoodi ei kelpaa.
Mrs Clandon. Minkälaisia?
Valentine. Oikein vanhanaikuisia tyttöjä. Jos olisitte kasvattanut Gloriaa vanhaan tapaan, niin olisin tarvinnut kahdeksantoista kuukautta päästäkseni niin pitkälle kuin tuona iltapuolena kahdeksassatoista minuutissa. Niin, Mrs Clandon, naisen korkeampi kasvatus antoi Glorian minun valtaani, ja te opetitte häntä uskomaan naisen korkeampaan kasvatukseen.
Mrs Clandon (nousee). Mr Valentine: te olette hyvin viisas.
Valentine (nousee myöskin). Oi, Mrs Clandon!
Mrs Clandon. Mutta te ette ole opettanut minulle yhtään mitään. Hyvästi.
Valentine (kauhistuneena). Hyvästikö! Oi, enkö saa nähdä häntä ennen lähtöäni?