"Kyllä, neiti."
"Kiitos."
"Suokaa anteeksi, neiti, mutta saanko kysyä, onko minun suhteeni tehty mitään valitusta?"
"Ei ole." Bashville oli vastahakoisesti vetäytymässä pois, kun Lydia lisäsi: "Herra Byronin puheesta ymmärsin, että te koetitte väkisin estää häntä tulemasta sisälle. Te antauduitte siten tehdessänne alttiiksi tarpeettomalle vaaralle; ja vastedes voitte pitää sääntönä, että kun ihmiset ovat tungettelevia eivätkä tahdo poistua pyydettäessä, niin on parasta antaa heidän tulla sisälle siksi kunnes saatte erikoiset ohjeet minulta. En suinkaan moiti teitä: päinvastoin tahdon lausua tunnustukseni päättäväisyydestänne saamienne määräysten täyttämisessä; mutta poikkeuksellisissa olosuhteissa voitte käyttää omaa harkintaanne."
"Hän sysäsi oven minulle vasten naamaa, ja minä toimin hetken yllykkeestä. Toivon, että annatte minulle anteeksi sen vapauden, jonka otin lukitessani budoaarin oven. Hän on vanhempi ja raskaampi kuin minä, ja hänellä on lisäksi se etu, että hän on ammattilainen. Muuten olisin pitänyt puoleni."
"Olen täysin tyytyväinen", sanoi Lydia kylmähkösti poistuessaan huoneesta.
"Kuinka kauan olet viipynyt!" huusi Alice miltei hysteerisenä, kun Lydia astui sisään. "Onko hän mennyt? Mitä ne kamalat äänet olivat? Onko jostakin kysymys?"
"Tanssimisesta ja myöhään valvomisesta on kysymys", sanoi Lydia. "Huvittelu näkyy käyvän liian rasittavaksi hermostollesi, Alice."
"Ei se huvittelun syy ole, vaan tuon miehen", sanoi Alice nyyhkyttäen.
"Vai niin? Minä olen keskustellut sen miehen kanssa enemmän kuin puoli tuntia, ja Bashville on suorastaan otellut hänen kanssaan, emmekä kuitenkaan ole hysteerisiä. Sinähän olet istunut täällä täydessä rauhassa, eikö niin?"