Lucian hymyili jälleen; mutta jos Alice olisi tiennyt, kuinka vakavasti hän harkitsi hänen esitystään joitakin hetkiä, ennenkuin hylkäsi sen epäkäytännöllisenä, olisi hän kukaties jättänyt sen tekemättä. Kuulan lähettäminen Casheliin tuntui Lucianista pikemmin ylellisyydeltä, johon hänellä ei ollut varaa, kuin rikokselta. Ja nyt Alice, päästyään täyteen varmuuteen siitä, että tätä hra Webberia, jolle hän oli tuhlannut niin paljon ansaitsematonta kunnioitusta, saattoi kohdella yhtä häikäilemättä kuin hänen oli tapana kohdella wiltstokenilaisia ihailijoitaan, ryhtyi huvittelemaan kiduttamalla häntä vähän.
"On omituista", virkkoi Alice, jäljitellen parhaansa mukaan Lydian mietteliästä puhetapaa, "että niin tavallinen mies kuin Cashel Byron saattoi vaikuttaa niin kovin puoleensavetävästi Lydiaan. Se ei johtunut siitä, että hän oli niin komea mies; sillä Lydia ei välitä sellaisesta vähääkään. En luule, että hän katsahtaisi kahdesti Lontoon kauneimpaankaan mieheen, niin puhtaasti älyllinen hän on. Ja kuitenkin hän oli mieltynyt puhelemaan Byronin kanssa."
"Oh, se on erehdys. Lydialla on ominainen tapa, joka saa ihmiset uskomaan, että hänellä on suuri mielenkiinto sitä henkilöä kohtaan, jonka kanssa hän sattuu puhumaan; mutta se on vain tapaa. Se ei merkitse mitään."
"Tunnen tuon hänen tapansa vallan hyvin. Mutta tämä oli jotakin aivan toisenlaista."
Lucian pudisti päätään nuhtelevasti. "En voi laskea leikkiä näin vakavasta asiasta", sanoi hän, päättäen koettaa palauttaa arvonsa ennalleen Alicen suhteen. "Luulen, neiti Goff, että te ehkä tuskin tiedättekään, kuinka mieletön otaksumanne on. Ei ole koko Euroopassa monta huomattua henkilöä, joiden kanssa serkkuni ei olisi persoonallisesti tuttu. Joku hyvin nuori tyttö, joka on nähnyt vain vähän maailmaa, voisi mahdollisesti antaa Byronin laisen miehen ulkomuodon johtaa itsensä harhaan. Seuraelämään tottunut nainen ei voisi tehdä sellaista erehdystä. Epäilemättä tuon miehen hiomattomuus ja eriskummallinen puhetapa huvittivat häntä hetkellisesti; mutta —"
"Mutta minkätähden hän kutsui hänet perjantai-iltoihinsa?"
"Pelkästä kohteliaisuudesta, jota hän osoitti tuolle miehelle sen johdosta, että tämä oli auttanut häntä jostakin kadulla sattuneesta ikävyydestä."
"Silloinhan hän olisi yhtä hyvin voinut kutsua poliisin käymään luonaan. En usko, että se johtui siitä." Lucian vihasi Alicea sillä hetkellä. "Minusta on ikävää, että pidätte sellaista mahdollisena", sanoi hän. "Jatkammeko valssiamme?"
Alice ei kyennyt vielä kestämään vihjausta, ettei hän ymmärtänyt seuraelämää riittävästi käsittääkseen Lydian ja Cashelin välisen matkan pituutta.
"Luonnollisesti tiedän, että se on mahdotonta", sanoi hän, vanhaan tapaansa. "En tarkoittanut sitä."