Rouva Skene katsahti ympärilleen vakuuttautuakseen, että he olivat kahden. Sitten hän kumartui Lydiaan päin ja kuiskasi painokkaasti:
"Miksi ette voi mennä naimisiin hänen kanssaan, neiti?"
"Koska minua ei haluta, rouva Skene", vastasi Lydia täysin hyväntuulisesti.
"Mutta ajatelkaahan vähän, neiti. Voitteko mistään koskaan saada toista samanlaista mahdollisuutta? Ajatelkaahan, millainen mies hän on: maailmanmestari ja herrasmies vielä samalla! Nämä kaksi asiaa eivät ole koskaan ennen sattuneet yhdessä, eivätkä tule enää koskaan sattumaan. Minä olen tuntenut joukoittain mestareita, mutta he eivät ole olleet soveliasta seuraa teidän laisellenne. Ned oli mestari silloin kun menin naimisiin hänen kanssaan; ja minun omaiseni katsoivat minun alentavan itseni sen tehdessäni, koska olin teatterissa esiintyvä ammattitanssijatar. Ammattinyrkkeilijät ovat enimmäkseen halpasäätyisiä miehiä, ja sivistyneet naiset ovat erotetut heidän seurastaan. Mutta teidän hyvä onnenne on ohjannut teidät mieltymään sellaiseen, joka on herrasmies. Voiko nainen vaatia mitään enempää? Mistä voitte löytää hänen vertaistaan terveydessä, voimassa, kauneudessa tai hyvissä tavoissa? Mitä tulee hänen luonteeseensa, siitä voin teille kertoa. Melbournessa, kuten voitte arvatakin, olivat kaikki tytöt ja naiset kuollakseen ihastuneet häneen. Vakuutan teille, että minun luonani kävi heitä pari kolme joka ilta, vain sitä varten, että saisivat katsoa häntä; ja hän, viaton poika-poloinen, ei kiinnittänyt heihin huomiota enemmän kuin jos he olisivat olleet kaalinpäitä. Hän oli iloinen päästessään pois heidän luotaan, kun sai mennä saliin nyrkkeilemään herrojen kanssa; ja silloin nuo tytöt pilkistelivät häntä ovenraosta ja hullaantuivat entistä pahemmin. Mutta häneltä he eivät koskaan saaneet silmäniskuakaan. Te olitte ensimmäinen, neiti Carew; ja, uskokaa minua, te tulette olemaan myös viimeinen. Jos olisi milloinkaan ollut joku toinen, ei hän olisi voinut salata sitä minulta; sillä hänen mielensä on avoin kuin lapsen. Ja hänen rehellisyytensä vie voiton kaikesta, mitä voitte kuvitellakaan. Tiedän, että hänelle on tarjottu kahdeksansataa puntaa sellaisen ottelun häviämisestä, jonka voittamalla hän voi saada vain kaksisataa, puhumattakaan siitä, ettei hän olisi saanut mitään, jos olisi hävinnyt rehellisesti. Te tiedätte — sillä näen teidän tuntevan maailmaa, neiti — kuinka harvat miehet voisivat vastustaa sellaista houkutusta. On miehiä, omilla aloillaan kaikkein korkeimpia — niin korkeita, että voisitte yhtä hyvin epäillä valtakunnan kuningatarta maansa taistelujen myymisestä kuin heitä — jotka taistelevat salaa toisen puolen eduksi, jos se tehdään heille kannattavaksi. Minun Nedini ei ole mikään alhainen nyrkkeilijä, kuten hyvin tiedetään; mutta kun hän alistui häviämään tuolle pienelle Killarney Primroselle ja seuraavana päivänä meni ja osti hevosen ja rattaat, niin mitä minun oli ajateltava? Niin, neiti: sellaista kerron teille omasta miehestäni; ja minä sanon teille, ettei Cashel ole koskaan hävinnyt, vaikka hänen jo aikoja sitten olisi kannattanut paremmin hävitä kuin voittaa, noiden vedonlyöjä-lurjusten vuoksi. En ole koskaan kuullut häneltä vihaista sanaa, enkä ole nähnyt hänessä merkkiäkään väkevistä, paitsi kerran Nedin syntymäpäivänä; ja silloinkaan ei hänestä puhjennut esiin muuta kuin hauskuutta humalassa, jolloin totuus tulee ilmi kaikista miehistä. Oi, ajatelkaahan toki, kuinka onnelliseksi voisitte tulla, neiti, jos vain pakotatte itsenne katsomaan asiaa oikeassa valossa. Herrasmies synnyltään ja kasvatukseltaan, maailmanmestari, raitis, rehellinen, tahraton kuin vastasyntynyt lapsi, kykenevä puolustamaan itseään ja teitä millaisessa seurassa hyvänsä, ja ihan mielettömästi rakastunut teihin! Hän pitää teitä taivaan enkelinä — ja uskon varmasti, että olettekin sellainen sydämeltänne, neiti. Vakuutan teille, että minun Fannyäni oikein suututtaa, kun hän luulee Cashelin tekevän häntä alentavia vertailuja. En voi uskoa teitä niin vaikeaksi miellyttää, että hylkäisitte hänet, neiti."
Lydia nojautui taaksepäin tuolissaan ja katsoi rouva Skeneen omituisin ilmein, joka pian kirkastui vastustamattomaksi hymyksi. Rouva Skene hymyili myös hyvin pikkuisen kohteliaisuudesta, mutta ilmoitti otsansa vakavalla rypistyksellä, että se, mitä hän oli sanonut, ei ollut mikään naurun asia.
"Minun täytyy saada vähän aikaa harkitakseni kaikkea, mitä olette niin kaunopuheisesti esittänyt", sanoi Lydia. "Puhun tosissani, rouva Skene: te olette tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Puhukaamme nyt tällä hetkellä jostakin muusta. Tyttärenne voi hyvin, toivoakseni."
"Suuri kiitos, neiti, hänellä on hyvä terveys."
"Ja teillä myöskin?"
"Jotakuinkin, olosuhteisiin katsoen", sanoi rouva Skene, liian mieltyneenä surkutteluihin voidakseen myöntää olevansa täysin terve.
"Teillä täytyy kai olla aivan harvinainen turvallisuuden tunne", sanoi Lydia, katsoen häneen valppaasti, "ollessanne onnellisissa naimisissa niin kuuluisan ny— nyrkkeilynopettajan kanssa kuin herra Skene on. Eikö ole mieluista, kun on voimakas suojelija?"