"Luulen, että voitte ahkeroida varsin tuloksellisesti, Jos tulette minun luokseni", sanoi Lydia rauhallisesti. "On kyllä totta, että minä tulen totuttamaan teidät tuhlaaviin tapoihin, mutta tahdon myös laittaa niin, että kykenette niitä noudattamaan."
"En halua sitoutua tuhlaaviin tapoihin", sanoi Alice nuhtelevasti. "Minun on tyydyttävä vaatimattomiin tapoihin koko ikäni."
"Ei välttämättä. Sanokaa minulle suoraan: millä tavoin olitte aikonut ahkeroida? Opettajana, eikö niin?"
Alice punastui, mutta vastasi myöntäen.
"Te ette ollenkaan sovi opettajaksi; ja te joudutte lopulta naimisiin. Opettajana te ette voisi päästä hyviin naimisiin. Joutilaana naisena, jolla on tuhlaavat elintavat, te sensijaan tulette pääsemään oikein hyviin naimisiin. Rikkaana oleminen on erikoinen taito, jonka osaaminen on välttämätön, jos aiotte ottaa rikkaan miehen."
"Minä en aio lainkaan mennä naimisiin", sanoi Alice ylväästi. Hänen mielestään oli jo aika hillitä tuota kylmää aristokraattia. "Jos tulen ollenkaan, tulen ilman mitään sivutarkoitusta."
"Sitähän minä juuri olin toivonut. Tulkaa ilman minkäänlaisia ehtoja tai syrjä-ajatuksia."
"Mutta —" aloitti Alice ja pysähtyi, hämmentyneenä siitä nopeudesta, jolla sopimuksen-hieronta edistyi. Hän sopersi joitakin sanoja ja odotti, että Lydia jatkaisi. Mutta Lydia oli sanonut sanottavansa ja odotti ilmeisesti vastausta, vaikka oli sen näköinen kuin olisi hän ollut varma tahtonsa perillesaamisesta, olkoonpa Alicen näkökanta mikä hyvänsä.
"En oikein ymmärrä, neiti Carew. Mitä velvollisuuksia —? mitä toivoisitte minulta?"
"Paljonkin", sanoi Lydia vakavasti. "Paljon enemmän kuin mitä vaatisin palkatulta seuranaiselta."