Ana (tarttuen hänen käsivarteensa). Ette saa jättää minua yksin tässä hirveässä paikassa.
Don Juan. Sillä ehdolla että läsnäoloani ei käsitetä ahdistelemiseksi.
Ana (päästäen irti hänen käsivartensa). Teitä kai ihmetyttää että voin ollenkaan sietää läsnäoloanne. Rakas, rakas isäni!
Don Juan. Tahtoisitteko tavata häntä?
Ana. Isäni täällä!!!
Don Juan. Ei, hän on taivaassa.
Ana. Sen tiesinkin. Jalo isäni! Hän katselee alas tänne nyt. Mitä hän mahtaneekaan tuntea nähdessään tyttärensä tämmöisessä paikassa ja keskustelemassa hänen murhaajansa kanssa!
Don Juan. Ohimennen sanoen, jos sattuisimme tapaamaan hänet —
Ana. Kuinka voisimme tavata häntä? Hänhän on taivaassa.
Don Juan. Hän laskeutuu tuon tuostakin tänne tervehtimään meitä. Taivas ikävystyttää häntä. Siis sallikaa minun varoittaa teitä, ettette suinkaan tavatessanne häntä puhu minusta hänen murhaajanaan, sillä se loukkaisi häntä mitä syvimmin. Hän väittää olleensa paljoa parempi miekkailija kuin minä, kehuen että ellei hänen jalkansa olisi luiskahtanut, olisi hän varmaan surmannut minut. Epäilemättä hän on oikeassa. Minä en ollut taitava miekkailija. En koskaan väittele hänen kanssaan siitä asiasta, ja me olemmekin siksi erinomaisen hyvät ystävät.