Don Juan. Onnellisempiko? En. Mutta viisaampi olin. Sillä hetkellä opin ensi kerran tuntemaan itseni ja itseni kautta koko maailman. Näin kuinka turhaa on säätää ehtoja elämän vastustamattomalle voimalle, saarnata varovaisuutta, huolellista valikoimista, avuja, kunniaa, siveyttä —

Ana. Don Juan! Jos sanotte sanankaan siveyttä vastaan, loukkaatte minua.

Don Juan. En sano mitään teidän siveyttänne vastaan, Señora, varsinkin koska se ilmestyi muodossa: yksi mies ja kaksitoista lasta. Mitä enempää olisitte voinut aikaansaada, vaikka olisitte ollut turmeltuneista turmeltunein nainen?

Ana. Minulla olisi voinut olla kaksitoista miestä eikä yhtään lasta, sen olisin voinut aikaansaada, Juan. Ja sallikaa minun huomauttaa teille, että eroitus olisi kohdannut maata, jonka täyttämistä minä edistin.

Kuvapatsas. Hyvä! Hyvä! Ana. Juan te olette nolattu, masennettu, lamautettu.

Don Juan. En ollenkaan. Sillä vaikka tuo eroitus on tosi oleellinen eroitus — Doña Ana, sen myönnän, on iskenyt suoraan asian ytimeen — se ei ole eroitus rakkaudessa eikä siveydessä eikä edes uskollisuudessakaan, sillä kaksitoista kahdentoista eri miehen lasta täyttäisi ehkä maata vaikuttavammin. Otaksukaappa että ystäväni Ottavio olisi kuollut kun olitte 30-vuotias ette ikinä olisi pysynyt leskenä. Siksi olitte liian kaunis. Otaksukaa että Ottavion seuraaja olisi kuollut, kun olitte 40-vuotias. Olisitte vielä silloinkin ollut vastustamaton. Ja nainen, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, menee varmaan kolmannenkin kerran naimisiin, jos hänellä on siihen tilaisuutta. Kaksitoista laillista lasta, korkeasti kunnioitettavan rouvan synnyttämät kolmelle eri isälle, ei ole mahdottomuus eikä sitä myöskään yleinen mielipide tuomitse. Epäilemättä sellainen rouva on lainkuuliaisempi kuin tyttö raukka, jonka me työnsimme katuojaan siitä syystä että hän oli synnyttänyt yhden laittoman lapsen maailmaan, mutta uskallatteko sanoa että hän on ankarampi itseään kohtaan?

Ana. Hän on siveämpi. Se riittää.

Don Juan. Siinä tapauksessa, mitä on siveys muuta kuin naimisissa olevain ammattiyhdistystä? Katsokaamme asioita suoraan silmiin, hyvä Ana. Elämän Voima antaa arvoa avioliitolle ainoastaan siksi, että se on keksintö, joka takaa suurimman määrän lapsia ja niille parhaan hoidon. Kunniasta, siveydestä ja muista semmoisista se ei välitä tuon taivaallisempaa. Avioliitto on kaikkein irstaisin inhimillinen laitos —

Ana. Juan!

Kuvapatsas (vastustaen). Tosiaankin! —