Hector (taipumatonna). Ei, Violet. Nyt aion selvittää koko asian. (Hän työntää Violetin syrjään ja kulkee hänen ohitseen sekä tuijottaa isäänsä, jonka kasvot alkavat tummeta, kun irlantilais-veri rupeaa kiehahtelemaan). Isä, tuo ei ollut suoraa peliä.
Malone. Mitä tarkoitat?
Hector. Olet avannut minulle osoitetun kirjeen. Olet esiintynyt minuna ja tunkenut tämän neidin luo. Se on kunnotonta.
Malone (uhkaavasti). Oleppas varovainen kun puhelet minulle. Oleppas varovainen, Hector.
Hector. Olen ollut varovainen. Ja olen varovainen. Pidän varovasti huolta kunniastani ja asemastani englantilaisessa seurapiirissä.
Malone (kuumasti). Sinun asemasi on ostettu minun rahoillani. Ymmärrätkö sen?
Hector. Ja nyt olet turmellut sen avaamalla tuon kirjeen. Kirje englantilaiselta neidiltä, osoitettu toiselle — salainen kirje, arkaluontoinen kirje, yksityinen kirje! Ja isäni avaa sen! Semmoista vastaan ei kukaan mies voi taistella Englannissa. Jota pikemmin lähdemme pois, sitä parempi! (Hän manaa äänettömästi taivasta todistamaan kahden hylkiön häpeätä ja kurjuutta).
Violet (vaistomaisella vastenmielisyydellä kaikkiin tunnekohtauksiin). Elä ole järjetön Hector. Olihan luonnollista että herra Malone avasi kirjeen, koska hänen nimensä oli kuoressa.
Malone. Siinä sen nyt kuulet, Hector. Sinulla ei ole mitään järkeä. Kiitän teitä, neiti Robinson.
Hector. Minäkin kiitän teitä. Olette hyvin ystävällinen. Isäni ei ymmärrä parempaa.