Malone. Niin?
Violet. Elkää valitko vielä, ennenkuin minä olen ne nähnyt. Sitä ei koskaan tiedä, mikä niissä voisi olla vikana.
Malone. Enhän toki. En tee mitään kysymättä neuvoa sinulta, se on varma.
Violet (kohteliaasti, muutta ilman vähintäkään kiitollisuutta). Kiitos. Se onkin parasta. (Hän menee tyynesti huvilaan ja Malone seuraa häntä alamaisesti puutarhaan asti).
Tanner (huomauttaen Ramsdenille Malonen alamaista käytöstä, kun hän sanoo hyvästi Violetille). Ja tuo mies rukka on biljonääri! Aikamme mahtavimpia! Alentuu rakkina juoksemaan ensimäisen tytön perässä, joka suvaitsee ylenkatsoa häntä! Noinkohan minunkin käy? (Hän astuu alas ruohokentälle).
Ramsden (seuraten häntä). Sitä parempi jota pikemmin niin käy.
Malone (lyöden käsiään yhteen palatessaan puutarhan läpi). Siinä on kerrassa komea rouva Hectorille. En vaihtaisi häntä kymmeneen herttuattareen. (Hän astuu ruohokentälle Tannerin ja Ramsdenin väliin).
Ramsden (hyvin kohteliaana biljonäärille). Odottamaton ilo nähdä teidät tässä maailman kolkassa, herra Malone. Oletteko tullut ostamaan Alhambraa?
Malone. Eipä se olisi hullumpaa. Ainakin osaisin sitä käyttää paremmin kuin Espanjan hallitus. Mutta siitä syystä en ole tullut. Totta puhuen kuulin kuukausi sitten kuinka kaksi miestä väittelivät osake-tukosta. He eivät sopineet hinnasta, molemmat olivat nuoria ja ahneita, eivätkä tienneet että jos osakkeet olivat sen arvoiset, mitä niistä tarjottiin, ne myöskin olivat sen arvoiset, mitä niistä pyydettiin, sillä hintaero oli liian pieni merkitäkseen mitään. Huvikseni menin väliin ja ostin koko tukon. Tähän päivään asti en ole saanut selville mikä liike se on. Pääkonttori on tässä kaupungissa ja nimi on Mendoza, osakeyhtiö. Mutta lieneekö Mendoza kaivos, vai höyrylaivalinja, vai pankki, vai patentti-kone —
Tanner. Hän on mies. Minä tunnen hänet. Hänen periaatteensa ovat täysin kauppakannalla. Emmekö lähde kaupungille moottorillani, herra Malone, niin voimme pistäytyä hänen luonaan?