Tanner (rouva Whitefiieldille). Tämä on hyvin salaperäistä. Mitä te toivotte? Se on täytettävä, olkoon se mitä tahansa.
Rouva Whitefield (irvistävällä kiitollisuudella). Kiitos, Jack. (Hän istautuu. Tanner tuo toisen tuolin pöydän luota ja istuu lähelle häntä nojaten kyynäspäitään polviinsa ja kiinnittäen koko huomionsa rouva Whitefieldiin). En ymmärrä miksi toisten ihmisten lapset aina ovat niin hyviä minulle vaikka omani välittävät minusta niin vähän. Ei ole ihme etten näytä kykenevän pitämään huolta Annasta ja Rhodasta niinkuin sinusta ja Tavysta ja Violetista. Maailma on hyvin nurinkurinen. Ennen se tuntui niin suoralta ja yksinkertaiselta, mutta nyt ei kukaan näytä ajattelevan ja tuntevan niinkuin pitäisi. Ei mikään ole ollut oikeassa kunnossa enää siitä lähtien kun professori Tyndale piti sen puheensa Belfastissa.
Tanner. Niin se on. Elämä on monimutkaisempaa kuin luulimme. Mutta millä voinkaan palvella teitä?
Rouva Whitefield. Siitä minun juuri piti puhua sinulle. Tietysti sinä nait Annan kysymättä tahdonko vai enkö —
Tanner (säpsähtäen). Minusta tuntuu niinkuin minut naitettaisi Annalle kysymättä tahdonko minä vai enkö.
Rouva Whitefield (rauhallisesti). Sekin on vallan mahdollista. Tiedäthän millainen hän on, kun hän on saanut jotain päähänsä. Mutta elä syytä minua, muuta en pyydä. Tavy kertoi juuri hänen sanoneen, että minä tahdon häntä naimisiin sinun kanssasi, ja nyt on poika raukan sydän murtua siitä syystä, sillä Tavy on kovasti rakastunut Annaan, vaikka taivas yksin tietää mikä häntä Annassa viehättää. Minä en ainakaan tiedä. Ei maksa vaivaa sanoa Tavylle että Anna panee asioita ihmisten päähän kertomalla että minä tahdon sitä tai sitä, vaikkei semmoinen ajatus ikinä ole johtunut mieleenikään. Se vain kiihoittaa Tavya minua vastaan. Mutta sinä ymmärrät paremmin. Siis, jos nait hänet, niin elä syytä minua.
Tanner (painolla). Minulla ei ole pienintäkään aikomusta naida häntä.
Rouva Whitefield (hiljaisesti). Hän sopisi sinulle paremmin kuin Tavylle. Sinussa hän löytäisi vertaisensa, Jack. Toivoisin että hän kerran löytäisi vertaisensa.
Tanner. Ei kukaan mies vedä vertoja naiselle paitsi keppi kädessä ja naulat koroissa. Eikä aina edes silloinkaan. Kaikissa tapauksissa minä en voisi kohdata häntä keppi kädessä. Olisin suorastaan hänen orjansa.
Rouva Whitefield. Ei. Hän pelkää sinua. Sinä sanoisit hänelle ainakin totuuden hänestä itsestään. Eikä hän pääsisi siitä yhtä helposti kuin minun kanssani.