Tanner (jyrkästi). Entä sitten?
Anna. Minä erehdyin, ei muuta. Sinä et rakasta minua.
Tanner (temmaten hänet syliinsä). Se ei ole totta. Minä lemmin sinua. Elämän Voima hurmaa minut. Pidän koko maailmaa sylissäni, syleillessäni sinua. Mutta minä taistelen vapauteni, kunniani, itseni, jakamattoman itseni puolesta.
Anna. Onnesi ansaitsee sen uhrin.
Tanner. Antaisitko sinä vapauden ja kunnian ja itsesi onnen edestä?
Anna. Ei se tule olemaan pelkkää onnea minulle. Ehkä kuolema.
Tanner (valittaen). Se pitää kiinni ja koskee. Mitä olet löytänyt minussa? Isänkö sydämen ja äidin?
Anna. Ole varovainen, Jack. Jos joku sattuisi tulemaan, kun seisomme näin, täytyisi sinun naida minut.
Tanner. Vaikka seisoisimme jyrkänteen reunalla, puristaisin sinua vain lujemmin ja hyppäisin.
Anna (läähättäen ja väsymistään väsyen). Jack, päästä minut. Olen uskaltanut niin paljon — sitä kesti kauemmin kuin luulin. Päästä minut. En kestä enää.