Kaikki ovat taas juoksemaisillaan Annan luo, mutta Mendoza estää heitä varoittavalla käden liikkeellä.
Anna (veltosti). Ei, en pyörry. Minun on hyvä olla.
Tanner (äkkiä astuen päättävästi hänen luokseen ja ottaen hänen kätensä Violetin kädestä, koettaa hänen valtasuontaan). Valtasuonihan vallan jyskyttää. Nouse ylös. Mitä tyhjiä! Ylös heti! (Nostaa hänet ylös muitta mutkitta).
Anna. Niin, olen jo toipunut taas. Mutta sinä melkein surmasit minut, Jack.
Malone. Kovakourainen kosija! Mutta ne ovat aina paraat, neiti Whitefield. Onnittelen teitä, herra Tanner. Ja toivon että saamme kohta tervehtiä teitä luonamme linnassamme.
Anna. Kiitos! (Hän kulkee Malonen ohi Octaviuksen luo). Ricky Ticky Tavy! Onnittele minua. (Syrjässä hänelle). Tahtoisin sinut itkemään viimeisen kerran.
Octavius (lujasti). Ei mitään kyyneleitä enää. Olen onnellinen sinun onnestasi. Ja uskon sinuun kaikesta huolimatta.
Ramsden (astuen Malonen ja Tannerin väliin). Olet onnen poika, Jack Tanner. Kadehdin sinua.
Mendoza (tullen Violetin ja Tannerin väliin). Hyvä herra, elämässä on kaksi murhenäytelmää. Toinen on siinä että ihminen ei saa sydämensä toiveita täytetyiksi. Toinen on siinä että hän saa. Minun kohtaloni ja teidän.
Tanner. Herra Mendoza, minulla ei ole mitään sydämen toiveita. Ramsden, teidän on hyvin helppo sanoa minua onnen pojaksi. Te olette vain katsojana. Mutta minä olen toinen asianomaisista ja ymmärrän asian paremmin. Anna, eläppäs johdata Tavya kiusaukseen, vaan palaa minun luokseni.