IX.
Historian tuomio.
Sanottakoon vain että vaikka villi peto murtautuu esiin ihmisissä syösten hänet aika ajottain barbarisuuteen sotien ja rikosten kiihoittamana, hänen normaali elämänsä kumminkin on ylempänä hänen esi-isiensä normaalia elämää. Tämä mielipide on erittäin tyydyttävä englantilaisille, jotka aina ovat vilpittömästi hyveitten puolella, niin kauan kuin se ei maksa heille rahaa eikä ajatusta. He tuntevat syvästi kuinka väärässä muukalaiset ovat, kun he eivät ihaile tuota yhä jatkuvaa ylevämielisyyttä. Mutta meillä ei ole mitään syytä luulla etteivät esi-isämme olisi olleet yhtä ylevämielisiä. Kaikkiin niihin väitteisiin, jotka sanovat että on olemassa siveellinen edistys, joka on selvästi huomattavissa isoisästä pojanpoikaan, voidaan vastata siten, että tuhat vuotta tuommoista edistysaikaa olisi saanut aikaan äärettömiä yhteiskunnallisia muutoksia, joitten historiallinen todistus olisi mitä valtavin. Mutta ei itse Macauleykään, vaikka hän olikin mitä innokkain edistyksen uskoja, voi esittää mitään sellaista todistusta, joka kestäisi ristikuulustelua. Verratkaamme meidän tapojamme ja lakejamme vanhoissa kirjoituksissa ja klassikoissa mainittuihin, niin huomaamme ettei ole hiukkaistakaan syytä otaksua että historiallisena aikana olisi mitään siveellistä edistystä tapahtunut, huolimatta kaikista historioitsijain romantillisista kokeista esittää menneisyyttä uudestaan tuon edellytyksen mukaan. Sen ajan kuluessa kansakunnille on käynyt samoin kuin yksityisille perheillekin, ne ovat kukoistaneet ja lakastuneet, katuneet ja paatuneet, alistuneet ja vastustaneet, toimineet ja touhunneet, horjuneet luonnollisen ja keinotekoisen terveyshoidon välillä (vanhimmassa talossa koko maailmassa, äskettäin kaivettu esiin Kreetassa, on vallan uudenaikaiset, terveydelliset laitokset), ja kokeneet tuhansia muutoksia tuloihin ja väestön kasvuun nähden, koko ajan lujasti uskoen että ihmiskunta edistyi edistymistään, siksi että ihmiset olivat yhtämittaisessa touhussa. Ja pelkät tapaturmat ovat aikaansaaneet joukon satunnaisia keksinnöitä, semmoisia kuin pyörä, holvi, lukkoneula, ruuti, magneetti, Voltan tapuli j.n.e., kaikki asioita, joita aivan päinvastoin kuin evankeliumia ja viisaiden filosofisia esityksiä, tavallisetkin ihmiset voivat hyödyllisesti ymmärtää ja käyttää hyväkseen, niin että höyrykoneen käytäntö on mahdollinen, vaikkei koko kansa ole Stephensoneja, mutta kansallinen kristillisyys on mahdoton ilman että koko kansa on Kristuksia. — Mutta uskooko kukaan vakavasti että moottorin kuljettaja, joka johtaa moottorivaununsa Parisista Berliniin, on korkeammin kehittynyt mies kuin Akilleksen vaunujen ajaja, tahi että meidän uudenaikainen pääministerimme on etevämpi hallitsija kuin Caesar, siitä syystä että hän kirjoittaa määräyksensä sähkövalossa ja ilmoittaa käskynsä telefoonilla?
Riittää siis jo kaikenmoinen hanhenkaakatos edistyksestä. Ihminen, semmoisena kuin hän nyt on, ei koskaan tahdo eikä voi lisätä tuumaakaan kasvuunsa kaikella puoskaroimisellaan, olkoon se sitten poliitillista, tieteellistä, kasvatuksellista, uskonnollista tai taiteellista laatua. Mikä mahtanee tapahtua, kun tämä vakuutus syventyy niitten mieliin, joitten nykyinen usko näihin harhakuviin on yhteiskunnallisen järjestelmämme sementtinä, sen voivat aavistaa ainoastaan ne, jotka tietävät kuinka äkkiä se sivistys, mikä aikoja sitten on lakannut ajattelemasta (tai vanhaan tapaan sanoen valvomasta ja rukoilemasta), voi ruhjoutua palasiksi, kun vulgääri usko sen tekopyhyyteen ja petoksiin ei enään voi kestää kaiken sen epäonnistumisien ja skandaalien edessä. Kun uskonnolliset ja eetilliset määritelmät käyvät niin vanhanaikuisiksi ettei kukaan järkevä ihminen voi niihin uskoa, ovat ne myöskin saavuttaneet sen asteen, jolloin ei kukaan yleväluontoinen henkilö tahdo tunnustaa niitä, ja siitä hetkestä saakka kunnes ne ovat muodollisesti hävitetyt, ne seisovat vartioina kaikkien virkojen, kaikkien julkisten virastojen ovilla, estäen niihin tulemasta ainoatakaan kykenevää miestä, ellei hän ole sofisti tai valehtelija. Semmoinen kansa, joka tarkastaa kunnallishallintojaan joka kolmas vuosi, mutta ei tarkasta uskonnollisia pykäliään kertaakaan kolmessasadassa vuodessa, vaikka nuo pykälät olisivat todistetusti syntyneet valtiollisen kompromissin vaikutuksesta, semmoinen kansa olisi uudestaan synnytettävä.
Ainoa toivomme siis on kehityksessä. Meidän täytyy asettaa yli-ihminen ihmisen sijaan. On kamalata kansalaiselle nähdä vuosien vieriessä, kuinka muuttumatta hänen omat aikalaisensa uudistuvat nuoremmassa sukupolvessa, niin että hän luulee löytävänsä samat henkilöt, jotka olivat hänen tovereinaan 30 vuotta sitten, jokaisessa katuryhmässä, ja tuskin voi pidättäytyä tervehtimästä vanhana tuttunaan nuorta miestä, jolle hän on vain vanhanpuoleinen vieras. Kaikki edistyksen toivo kuolee hänen sydämessään nähdessään tuota. Hän tietää että he tulevat tekemään juuri samoin kuin heidän isänsä tekivät, ja että ne harvat äänet, jotka vielä niinkuin ennenkin koettavat saada heitä tekemään jotain muuta ja olemaan jotain parempaa, voivat säästää hengenvetoaan jäähdyttääkseen sillä puuroaan (jos he voivat saada puuroa mistään). Semmoiset miehet kuin! Ruskin ja Carlyle tulevat saarnaamaan Pekalle ja Paavolle saarnatakseen vain, aivan niinkuin pyhä Franciscus saarnasi linnuille ja pyhä Antonius kaloille. Mutta Pekka ja Paavo pysyvät aivan niinkuin linnut ja kalatkin, entisellään. Ja runoilijat, jotka suunnittelevat utopioja ja todistavat ettei tarvitse mitään muuta kuin ihmisen tahtoa niitten toteuttamiseksi, huomaavat lopuksi kuten Richard Wagner, että juuri se seikka on otettava huomioon, että ihmiset eivät voimakkaasti tahdo niitä.
Ja siten särkyy sosialistin unelma tuotantokeinojen järjestämisestä sosialististen periaatteiden mukaan, positivistin unelma kapitalistin siveellistyttämisestä, etiikan professorin, vallanpitäjän, kasvattajan unelma, jonka mukaan käskyjä ja sääntöjä ja tutkintotodistuksia puetaan miehen päälle, aivan niinkuin suitset pannaan hevosen suuhun, virkamerkit tuomarin ylle, koru-univormu sotilaan päälle ja irtotukka näyttelijän päähän, uskotellen että hänen luonteensa siten on muuttunut. Ainoa perusteellinen ja mahdollinen sosialismi on siinä että ihmisen vaillinainen synnyttäminen järjestetään sosialististen periaatteiden mukaan, toisin sanoen, se on ihmisen kehityksessä. Meidän täytyy päästä aaseista, muutoin heidän äänensä tulevat särkemään tasavallan.
X.
Metoodi.
Mitä metoodiin tulee, niin mitäpä muuta vielä voi sanoa kuin että missä on tahtoa, siinä on taitoa. Mutta ellei ole tahtoa, olemme hukassa. On nimittäin olemassa sekin mahdollisuus meidän pienelle hupsulle valtakunnallemme, ehkä koko maailmalle, ja koska semmoiset mahdollisuudet synnyttävät epätoivoa, täytyy meidän pitää kiinni siitä otaksumisesta, että meillä on vielä kyllin tarmoa ei ainoastaan elämään, vaan elämään paremmin. Siitä ehkä seuraa, että meidän täytyy perustaa valtio-osasto kehitystä varten ja valmistaa sen päällikölle sija ministeristössä sekä määrätä tuloja, joilla ylläpidetään valtion suoranaisia kokeiluja, sekä annetaan palkkioita yksityisille henkilöille kehoituksena onnistuneista tuloksista. Se voi ehkä myöskin merkitä samaa kuin osakeyhtiö ihmisrodun parantamista varten. Mutta nykyjään se paljoa luultavammin merkitsee samaa kuin sellaisten ehdotusten kauhistunut leimaaminen siveettömiksi ja epäpuhtaiksi, mutta samalla ihmistahdon yleinen salainen työntäminen tuohon kauhua herättävään suuntaan, niin että kaikenlaiset laitokset ja julkiset vallanpitäjät jos jonkinlaisten tekosyitten nojalla hapuilevat yli-ihmistä kohti. Herra Graham Wallas, Lontoon kouluhallinnon puheenjohtaja, on jo uskaltanut viitata siihen että nykyinen politiikka, jonka mukaan opettajattaret oletetaan hedelmättömiksi, voi kyllä olla mukavaa kouluhallinnon kannalta katsoen, mutta sietää kritiikkiä ihmisrodun kasvattamiskannalta nähden. Tämä on yhtä hyvä esimerkki kuin mikä muu tahansa siitä kuinka liike yli-ihmistä kohti jatkuu, huolimatta kaikesta tekopyhyydestämme. Yksi asia on ainakin aluksi selvä. Jos nainen voi huolellisesti valitsemalla isän lapselleen synnyttää kansalaisen, jolla on hyvät aistimet, terveet elimet ja kunnollinen ruuansulatus, pitäisi hänelle tietysti suoda riittävä palkkio tuosta luonnollisesta palveluksesta, jotta hän suostuisi toisenkin kerran tekemään samoin. Olkoonpa niin että hän itse kustantaa yrityksensä, tai lapsen isä, tai laskuja tekevä kapitalisti, tai paikkakunnallinen hallinto, joka säätää että naiselle pitää erityisissä olosuhteissa suoda vuoden virkavapaus täydellä palkalla, tai keskushallitus — tuo kaikki on vallan samantekevä, kunhan tulos on tyydyttävä.
On surullinen asia, että koska suurimmalla osalla aviopuolisoja nykyisissä oloissa ei ole kyllin ravintoa, ei pääomaa, ei luottoa eikä tieteellisiä eikä käytännöllisiä tietoja, joutuisivat he siinä tapauksessa että valtio suostuisi maksamaan synnytyksistä samoin kuin se nykyjään maksaa kuolemasta, osakeyhtiöitten haltuun, jotka koettaisivat hankkia osinkoja aivan niinkuin tavallisessa teollisuudessakin. Ihmissynnytysosakeyhtiökin (jota hurskaasti voisi nimittää parannetuksi löytölasten kodiksi tai muuksi semmoiseksi) voisi vallan hyvin, kunnollisesti johdettuna ja järjestettynä, tuottaa parempia tuloksia kuin nykyinen riippuvaisuutemme sekalaisista avioliitoista. Voidaan vastustaa sitä sanomalla että kun tavallinen urakoitsija toimittaa tavaroita hallitukselle ja hallitus hylkää ne ala-arvoisina, hylätty tavara joko myydään polkuhinnasta tai joutuu muutoin roskatavaran joukkoon, mutta jos tavarana sattuisi olemaan ihmisolentoja, pitäisi heidät joko laskea valloilleen tai viedä lähimpään vaivaistaloon. Mutta siinähän ei ole mitään uutta että yksityinen yritteliäisyys työntää ihmishylkyjä joko halvoille työmarkkinoille tai vaivaistaloon, ja tuon uuden teollisuuden hylyt olisivat varmaankin paremmin hoidetuita kuin tavallisen köyhyyden tuotteet. Meidän nykyisessä onnen kaupalla kulkevassa sekasorrossa kaikkien ihmistuotteiden täytyisi tulla heitetyiksi markkinoille, olivatpa ne onnistuneita tai onnistumattomia; mutta onnistumattomat eivät tuottaisi yhtiölle palkintoa ja aikaansaisivat siis suoranaista tappiota. Käytännöllinen vaikeus kauppa-alalla tässä asiassa olisi se, että ensimäiset kokeet veisivät paljon aikaa ja rahaa ja olisivat kovin epävarmoja. Puhtaasti kauppapääoma ei koskettaisi sellaista urhoollista yritystä sen ensimäisillä kokeiluasteilla, ja joka tapauksessa semmoiseen tärkeään uuteen yritykseen vaadittavaa mielenlujuutta ei voisi odottaa pörssiltä. Se on valtiomiesten käsiteltävä, sellaisten valtiomiesten, joilla on kyllin laaja luonne sanoakseen meidän demokraateille ja plutokraateille että valtioviisaus ei näyttäydy siinä että imarrellaan heidän hulluuksiaan taikka koetellaan sovelluttaa heidän laitakaupunki-käsitystään omaisuudesta viiden maanosan asioihin. Siihen seikkaan tulee ryhtyä joko valtio tai joku laitos, joka on kyllin voimakas pakoittamaan valtiota suomaan sille kunnioituksensa.