Octavius. Jospa niin olisikin — vaikken hetkeäkään myönnä sitä — on asia myöskin niin, että kuolettavimmista taisteluista sukeutuvat jaloimmat luonteet.
Tanner. Muistappas tuota, kun ensi kerran tapaat amerikkalaisen karhun tai bengalilaisen tiikerin, Tavy.
Octavius. Minä tarkoitin sellaisia tapauksia, missä rakkaus on mukana.
Tanner. Tiikeri rakastaa sinua. Ei mikään rakkaus ole vilpittömämpää kuin ruuan rakkaus. Luulen Annankin rakastavan sinua sillä lailla. Hän taputteli poskeasi aivan niinkuin se olisi ollut parhaiksi paistettu kotletti.
Octavius. Jack, sinä tiedät että olisin aikoja juossut tieheni luotasi ellei minulla olisi järkähtämättömänä sääntönä etten koskaan välitä mistään puheistasi. Joskus todellakin sanot vallan inhoittavia asioita.
Ramsden palaa Annan kanssa. He astuvat sisään nopeasti, ja äskeinen tyyni, arvokkaan surun ilme heidän kasvoissaan on muuttunut todelliseksi huoleksi, Ramsdenin kasvoissa aivan tuskastuneeksi. Hän astuu molempien miesten väliin aikoen puhua Octaviukselle, mutta pysähtyy äkkiä huomatessaan Tannerin.
Ramsden. En luullut tapaavani teitä enää täällä, herra Tanner.
Tanner. Olenko tiellä? Hyvästi holhooja-kumppalini (hän astuu ovelle).
Anna. Pysähdy, Jack. Ukki! hänen täytyy saada se tietää ennemmin tai myöhemmin.
Ramsden. Octavius, minulla on vakava uutinen sinulle. Se on hyvin yksityistä ja arkaa laatua — ja mitä kiusallisinta laatua myöskin, ikävä sanoa. Tahdotko että herra Tanner on läsnä kun selitän sen sinulle?