Violet (punastuen harmista). Sinä siis pidät minua huonona naisena, kuten nuo muutkin. Ja sinä luulet, että minä en ole ainoastaan menetellyt kunnottomasti, vaan vieläpä hyväksyn sinun innoittavat mielipiteesikin. Neiti Ramsden, minä olen sietänyt teidän kovat sananne siksi että tiesin teidän kerran katuvan niitä kun saitte kuulla totuuden, mutta minä en siedä semmoista inhoittavaa loukkausta, että Jack onnittelee minua siitä, että muka olen yksi noita kurjia olentoja, joita hän hyväksyy. Minä olen salannut avioliittoni mieheni tähden. Mutta nyt minä vaadin laillisen aviovaimon oikeudella että minua ei loukata.
Octavius (kohottaen päänsä sanomattomalla helpoituksen tunteella). Sinä olet naimisissa!
Violet. Niin olen. Ja teidän olisi pitänyt arvata se. Mikä syy teillä oli epäillä että minulla ei ollut oikeutta kantaa vihkisormusta? Ei kukaan teistä koskaan kysynytkään minulta. Sitä en voi unohtaa.
Tanner (rauniona). Olen täydellisesti masennettu. Tarkoitin hyvää. Pyydän anteeksi — ryömien pyydän anteeksi.
Violet. Toivon että vasta olet varovampi puheissasi. Tietysti ei kukaan ota niitä täydellä todella, mutta ne ovat epämiellyttäviä ja todistavat huonoa aistia.
Tanner (taipuen myrskyn alla). En voi puolustautua. Olen vasta varovampi puolustaessani naisia. Pelkään että olemme kaikki alentuneet sinun silmissäsi, paitsi Anna. Annan tähden suo meille anteeksi.
Violet. Niin, Anna on ollut hyvin ystävällinen. Mutta hän tiesi.
Tanner. Ahaa.
Neiti Ramsden (jäykästi). Ja kuka on se herrasmies, joka ei tunnusta vaimoaan?
Violet (nopeasti). Se on minun asiani, neiti Ramsden, eikä teidän. Minulla on omat syyni pitää avioliittoni salassa tällä haavaa.