Ramsden. En voi sanoa muuta kuin että olen kovin pahoillani, Violet. Minua vallan kauhistaa muistella kuinka olemme sinua kohdelleet.
Octavius (nolona). Anteeksi, Violet. En voi sanoa muuta.
Neiti Ramsden (yhä vielä haluttomana antautumaan). Tietysti se minkä nyt kerroit, muuttaa asiat kokonaan. Joka tapauksessa on velvollisuuteni itseäni kohtaan —
Violet (keskeyttäen hänet). Velvollisuutenne minua kohtaan on pyytää anteeksi. Se on velvollisuutenne sekä itseänne että minua kohtaan. Jos itse olisitte naimisissa oleva vaimo, ette suinkaan tahtoisi istua taloudenhoitajan huoneessa ja tulla kohdelluksi kuin pahankurinen lapsi. Siten juuri nuoret neidit ja vanhat eukot, joilla ei ole mitään vakavia velvollisuuksia, minua kohtelivat.
Tanner. Elä iske meihin, kun olemme masennetut, Violet. Minä luulin että teimme itsemme naurunalaisiksi, mutta oikeastaan onkin niin että sinä teit meidät naurunalaisiksi.
Violet. Ainakaan se ei ollut sinun asiasi, Jack.
Tanner. Eikö ollut minun asiani? Vaikka Ramsden melkein suoraan syytti minua tuoksi tuntemattomaksi herrasmieheksi.
Ramsden vastustaa kiihkeästi, mutta Violetin kylmä suuttumus sammuttaa hänen kiihkonsa.
Violet. Sinua! Kuinka inhoittavaa! Kuinka ilettävää! Kuinka halveksittavasti te olette puhuneet minusta! Jos mieheni tietäisi tuon, ei hän sallisi minun ikinä enää virkkaa sanakaan teille. (Ramsdenille). Tämän viimeisen te todellakin olisitte voinut säästää minulta.
Ramsden. Minä vakuutan etten koskaan — ainakin se on sanojeni hirveätä väärentämistä —