Tanner. Minä olen moottorivaunun sekä teidän orjanne. Joka yö minä uneksin siitä kirotusta kapineesta.
Kuljettaja. Kyllä se semmoinen haihtuu. Jos menette taloon niin saanko kysyä kuinka kauan meinaatte viipyä siellä? Siitä syystä vain että jos meinailette jutella koko aamupäivän rouvasväen kanssa, niin panen vaunun talliin ja lähden omiin hommiini. Muutoin annan sen seistä tässä odottamassa.
Tanner. Paras on odottaa tässä. En viivy kauan. Tänne pitäisi tulla nuori amerikkalainen herrasmies, eräs herra Malone yhdessä herra Robinsonin kanssa uudessa amerikkalaisessa höyryvaunussaan.
Kuljettaja (hypäten ylös ja kiirehtien vaunusta Tannerin luo). Amerikkalaisessa höyryvaunussa! Kilpaa meidän kanssa Lontoosta!
Tanner. Ehkä he ovat jo täällä.
Kuljettaja. Olisinpa minä sen tiennyt! (Syvästi moittien). Miksette kertonut siitä, herra Tanner?
Tanner. Sillä minulle on ilmoitettu että tällä vaunulla voi ajaa 84 penikulmaa tunnissa, ja minä tiedän kokemuksesta kuinka paljon te voitte ajaa, jos tiellä sattuu olemaan kilpailija. Katsokaappas Henry, on asioita, joita teidän ei ole terveellistä tietää, ja tämä asia oli yksi niitä. Rauhoittukaa nyt kumminkin, kohta saatte nauttia kylliksenne. Aiomme ajella koko päivän. Amerikkalainen ottaa vaunuunsa herra Robinsonin, hänen sisarensa ja neiti Whitefieldin. Me otamme neiti Rhodan.
Kuljettaja (tyydytettynä, miettii toista asiaa). Neiti Rhoda on neiti Whitefieldin sisar, vai mitä?
Tanner. Niin on.
Kuljettaja. Ja neiti Whitefield itse menee toiseen vaunuun? Ei teidän kanssanne?