Tanner. Mitä hittoja hän minun kanssani tulisi? Herra Robinsonhan on toisessa vaunussa. (Kuljettaja katselee Tanneria kylmällä epäluulolla ja kääntää vaunun viheltäen hiljaa tunnettua nuottia. Tanner, hiukan levottomana, aikoo jatkaa samaa ainetta, mutta kuulee samalla Octaviuksen askeleet käytävällä. Octavius tulee talosta päin, puettuna moottoripukuun, mutta ilman päällystakkia.) Me olemme menettäneet, kiitos luojan. Tuossa on herra Robinson. Hei, Tavy, onko höyryvaunu onnistunut?
Octavius. On varmaan. Me tulimme Hyde Park Corneristä tänne seitsemässätoista minuutissa. (Kuljettaja on raivoissaan ja potkaisee vaunua muristen suuttumuksesta). Kauanko te viivyitte?
Tanner. Noin kolme neljännes tuntia, tai niille paikoin.
Kuljettaja (vastustaen). So, soh, herra Tanner! Helposti olisimme ennättäneet vähemmässä kuin viidessätoista minuutissa.
Tanner. Ohimennen, saanko esitellä teidät? Herra Octavius Robinson ja herra Enry Straker.
Straker. Hauska tavata, herra Robinson. Herra Tanner pilkkaa Enry nimeä. Herrat sanovat aina Hhenry. Mutta en suinkaan minä välitä.
[Lontoon alhaison murteen huomattavimpia ominaisuuksia on se, että h jätetään pois sellaisten sanojen alusta, missä sen tulisi olla, ja lausutaan usein sanojen alussa, jossa sitä ei ole. Suoment. muist.]
Tanner. Sinä luulet vain että se todistaa huonoa aistia minussa, kun kiusottelen Strakeria, Tavy. Mutta sinä olet vallan väärässä. Tämä mies näkee enemmän vaivaa jättääkseen pois h:t kielestään, kuin hänen isänsä ennen, saadakseen ne kieleensä. Se on luokkamerkkinä hänessä. En ole elämässäni tavannut ketään, joka on niin pöhöttynyt luokkaylpeydestä kuin Enry.
Straker. So, soh, herra Tanner. Hiukan moderatsionia!
Tanner. Moderatsionia! Kuulitko Tavy? Sinä olisit sanonut että vähempi riittää. Mutta tämä mies on saanut sivistystä ja hän tietää että me emme ole. Mikä olikaan teidän kansakoulunne, Straker?