Straker (joutumatta hämilleen). Niin. Tämä keskustelu on kyllä hyvin opettavaa, mutta minun täytyy pitää huolta koneesta ja te kai tahdotte puhella tytöistänne. Kyllä minä ymmärrän. (Hän alkaa puuhailla koneen luona ja lähtee sitten astumaan taloa kohti).
Tanner. Se on hyvin tärkeä yhteiskunnallinen ilmiö.
Octavius. Mikä?
Tanner. Straker. Tässä me kirjalliset ja sivistyneet henkilöt olemme vuosikausia huutaneet uutta naista, joka kerta kuin joku harvinaisen vanhanaikuinen naishenkilö joutui ilmapiiriimme, emmekä koskaan huomanneet että uusi mies oli tullut. Straker on uusi mies.
Octavius. Minä en huomaa hänessä mitään uutta, paitsi sinun hulluttelusi hänen kanssaan. Mutta en minä nyt viitsi puhua hänestä, vaan Annasta.
Tanner. Straker tiesi senkin. Luultavasti hän oppi senkin teollisuuskoulussa. No, mikä Annalla on hätänä? Oletko kosinut häntä?
Octavius (itseään syyttäen). Minä olin kyllin petomainen ja tein sen eilisiltana.
Tanner. Kyllin petomainen! Mitä tarkoitat?
Octavius (dityrambimaisesti). Jack, me miehet olemme kaikki raakoja. Me emme koskaan ymmärrä kuinka äärettömän herkkä naisen tunne-elämä on. Kuinka minä saatoinkaan sen tehdä!
Tanner. Tehdä mitä, sinä itkusuinen idiootti?