Octavius (vaivoin hilliten suuttumustaan). Minun ei tee mieli keskustella kirjallisuudesta tällä hetkellä.
Tanner. Ole hiukan kärsivällinen vain. En minäkään puhu kirjallisuudesta. Kirja mehiläisestä on luonnonhistoriaa. Se on kamala opetus ihmiskunnalle. Sinä luulet olevasi Annan kosija, luulet että sinä olet takaa-ajaja, hän takaa-ajettu, että sinun asiasi on kosia, pyytää, voittaa, valloittaa. Hullu! Sinä itse olet takaa-ajettu, merkitty otus, määrätty saalis. Sinun ei tarvitse istua ja luoda ikävöiviä silmäyksiä syöttiin loukun lankojen takana. Loukun ovi on auki, ja se sulkeutuu vasta silloin kun sinä olet loukussa, ja sulkeutuu silloin iäksi.
Octavius. Jospa voisin sen uskoa — vaikka sanotkin sen pahankuriseen tapaasi.
Tanner. Hyvä mies, mitä muuta tekemistä hänellä on tässä elämässä kuin hankkia itselleen mies? Naisen täytyy koettaa päästä naimisin niin pian kuin suinkin ja miehen täytyy koettaa pysyä naimattomana niin kauan kuin suinkin. Sinulla on runosi ja murhenäytelmäsi tehtävänä, Annalla ei mitään.
Octavius. En voi kirjoittaa ilman innostusta. Eikä sitä voi kukaan muu minussa synnyttää kuin Anna.
Tanner. Mutta eikö sinun olisi varmempi hankkia sitä jonkun matkan päässä hänestä? Petrarca ei nähnyt puoleksikaan niin usein Lauraa eikä Dante Beatriceä, kuin sinä tapaat Annan, ja kumminkin he kirjoittivat ensi luokan runoutta — ainakin minulle on kerrottu niin. He eivät koskaan panneet epäjumalanpalvelustaan perhetuttavuuden koetuksen alaiseksi, ja sitä kesti kuolemaan asti. Mene naimisiin Annan kanssa, ja viikon perästä hän ei tuota sinulle enempää innostusta kuin lautasellinen pannukakkuja.
Octavius. Luulet minun kyllästyvän häneen!
Tanner. En ollenkaan. Ethän sinä kyllästy pannukakkuihinkaan. Mutta ne eivät innostuta sinua. Eikä hän liioin innostuta sinua, kun hän lakkaa olemasta runoilijan unelmana ja muuttuu tanakaksi kuudenkymmenen kilon rouvaksi. Sinun täytyy silloin pakosta uneksia jostakin toisesta, ja silloin syntyy jymy.
Octavius. Ei maksa vaivaa puhua tuolla lailla, Jack. Sinä et ymmärrä. Sinä et ole koskaan ollut rakastunut.
Tanner. Minäkö! En ole koskaan ollut rakastumatta. Minä olen rakastunut itse Annaankin. Mutta minä en ole rakkauden orja enkä rakkauden narri. Katso mehiläistä, oi runoilija: mieti sen tapoja ja ole järkevä. Herran nimessä, Tavy, jos naiset tulisivat toimeen ilman meidän työtämme ja me söisimme heidän lastensa leipää emmekä hankkisi sitä, niin he surmaisisivat meidät niinkuin hämähäkki surmaa toverinsa, tai mehiläinen kuhnurit. Ja he olisivat vallan oikeassa, ellemme kelpaisi muuhun kuin rakastamaan.