Octavius. Jospa vain olisimme kyllin hyviä rakkaudelle! Ei ole mitään rakkauden vertaista! Ei ole olemassa muuta kuin rakkaus. Ilman sitä maailma olisi synkän kauhun unelma vain!
Tanner. Ja tuo — tuo on se mies, joka minulta anoo holhokkini kättä! Tavy, luulen että meidät vaihdettiin kehdossa ja että sinä olet oikea Don Juanin jälkeläinen.
Octavius. Elä vain sano semmoista Annalle.
Tanner. Ole huoleti. Hän on merkinnyt sinut omakseen, eikä mikään voi enää pidättää häntä. Sinä olet tuomittu. (Straker palaa sanomalehti kädessä). Tässä tulee uusi mies turmellen itseään puolen pennyn lehdellä kuten tavallista.
Straker. Voitteko uskoa, herra Robinson, että kun ajelemme moottorivaunussa ostamme aina kaksi lehteä: Times hänelle ja Leader tai Echo minulle. Mutta luuletteko että minä saan vilaistakaan lehteeni? Ee-ei. Hän ryöstää aina Leaderin itselleen ja antaa minun niellä Timesinsä.
Octavius. Eikö Times mainitse vetojen voittajia?
Tanner. Enry ei välitä vedonlyönnistä, Tavy. Moottoriennätykset ovat hänen heikkoutensa. Mikä on viimeisin?
Straker. Parisista Biskraan, neljäkymmentä penikulmaa tunnissa keskimäärin, lukuunottamatta Välimerta.
Tanner. Kuinka monta tapettu?
Straker. Kaksi tyhmää lammasta vain. Mitä se tekee! Lampaat eivät maksa paljon. Omistajat olivat iloissaan kun saivat hinnan tarvitsematta raastaa niitä teurastajalle. Mutta totta vissiin siitä nostetaan juttu, ja sitten Ranskan hallitus kieltää koko ajon, ja meiltä on tilaisuus mennyt. Harmittaa niin vietävästi, kun herra Tanner ei lähde kunnolliselle matkalle niin kauan kuin vielä saa.