Straker rupeaa äkkiä viheltämään lempinuottiaan huomiota herättävällä ponnella. Hämmästyneinä tuosta leivomaisesta säveleestä ja hiukan tuskastuneina ivallisesta vivahduksesta sen riemussa, he kääntyvät Strakeriin päin ja katsovat häneen kysyvästi. Mutta Straker on syventynyt sanomalehteensä, ja heidän liikkeensä ei hiota mitään tuloksia.
— 30 —
Octavius (tointuen taas). Mainitseeko hän mitään syytä?
Tanner. Syytä! Loukkaus ei koskaan hae syytä. Anna kieltää häntä olemasta kahden kesken kanssani millään ehdolla. Sanoo että olen vallan sopimaton henkilö seurustelemaan nuoren tytön kanssa. Mitä arvelet nyt ihanteestasi?
Octavius. Sinun tulee muistaa mikä raskas vastuunalaisuus nyt on Annan niskoilla, kun hänen isänsä on kuollut. Rouva Whitefield on liian heikko johtamaan Rhodaa.
Tanner (tuijottaen häneen). Toisin sanoen, sinä olet samaa mieltä kuin Anna.
Octavius. En. Mutta luulen ymmärtäväni hänet. Täytyyhän sinun myöntää että mielipiteesi eivät ole juuri soveliaita muodostamaan nuoren tytön mieltä ja luonnetta.
Tanner. En ikinä myönnä mitään sellaista. Sen myönnän että nuoren tytön mieltä ja luonnetta tavallisesti muodostetaan kertomalla hänelle valheita; mutta minä vastustan nyt sitä erityistä valetta että minulla olisi tapana väärinkäyttää tyttöjen luottamusta.
Octavius. Sitä Anna ei sanokaan, Jack.
Tanner. Mitäs muuta hän tarkoittaa?