Tanner. Jos te voitte puuhailla hyvin paljon minun kanssani, ja jättää herra Robinson puuhailemaan hyvin paljon neiti Whitefieldin kanssa, on hän teille erittäin kiitollinen.
Straker (katsahtaen ympärilleen). Nähtävästi.
Tanner. "Nähtävästi!" Isoisänne olisi vain nyökäyttänyt päätään.
Straker. Isoisäni olisi nostanut lakkiaan.
Tanner. Ja minä olisin antanut teidän hyvälle, kohteliaalle isoisällenne punnan juomarahaa.
Straker. Viisi shillingiä tuntuu luultavammalta. (Hän astuu Tannerin luo). Ja mitä mieltä on neiti?
Tanner. Hän on yhtä iloinen saadessaan olla herra Robinsonin kanssa kuin herra Robinson hänen kanssaan. (Straker katsoo isäntäänsä kylmällä epäluulolla, kääntyy sitten vaunuun päin ja alkaa viheltää lempinuottiaan). Lopettakaa jo tuo kamala melu. Mitä sillä oikeastaan tarkoitatte? (Straker tyynesti jatkaa ja lopettaa nuotin. Tanner kuuntelee kohteliaasti loppuun ennenkuin hän taas alkaa puhua, ja sanoo sitten juhlallisen vakavasti). Enry, minä olen aina lämpimästi puolustanut musiikin levittämistä rahvaan piiriin, mutta minä vastustan että tarjootte sitä seurueellemme joka kerta kun neiti Whitefieldin nimi mainitaan. Samoin teitte tänä aamuna.
Straker (itsepäisesti). Ei maksa vaivaa. Herra Robinson voisi yhtä hyvin heti luopua yrittämästä.
Tanner. Miksi?
Straker. Miksi! Kyllä te sen ymmärrätte. Tietysti se ei ole minun asiani, mutta teidän ei tarvitse koettaa pettää minua.