Mendoza (kunnioittavasti ja hyvin hämmästyen tuota tunnustusta). Te olette ihmeellinen mies, hyvä herra. Vieraamme tavallisesti aina väittävät olevansa kurjan köyhiä.
Tanner. Pyh! Kurjan köyhillä ihmisillä ei ole moottorivaunuja.
Mendoza. Juuri niin mekin sanomme.
Tanner. Kohdelkaa meitä hyvin. Saatte palkan.
Straker. Ei pidä tarjota enää viikuna-kaktuksia ja hiilillä kärvennettyjä kaniineja. Elkää koettako uskotella ettei teillä muka ole parempaa antaa.
Mendoza. Viiniä, vuohia, maitoa, juustoa ja leipää voi saada selvällä rahalla.
Straker (armollisesti). Nyt puhutte järkevästi.
Tanner. Saanko kysyä oletteko kaikki täällä sosialisteja?
Mendoza (vastustaen tuota nöyryyttävää väärinkäsitystä). Eihän toki, ei. Vakuutan, ei sinne päinkään! Tietysti meillä on uudenaikaiset mielipiteet omaisuuden nykyisestä väärästä jaosta, muutoin menettäisimme itsekunnioituksen. Mutta muutoin ei ole seassamme ketään pahennusta herättävää, lukuunottamatta paria kolmea narria.
Tanner. Ei mitenkään ollut aikomukseni loukata. Olen itse hieman sosialismiin taipuva.