Mendoza. Ee-ei, hyvä herra. Hän ei ollut mikään kreivitär. Valokuvista kuvalehdissä tunnen Englannin aateliston tyttäret, ja sen voin vakuuttaa että mielelläni olisin myynyt koko parven myötäjäisineen, komeuksineen, arvonimineen päivineen yhdestä ainoasta hymystä siltä tytöltä. Kansannainen hän oli, työläinen, muutoin — sallikaa minun sanoa yhtä suorasti - olisin ylenkatsonut häntä.
Tanner. Hyvin järkevätä. Rakastiko hänkin teitä?
Mendoza. Olisinko täällä, jos hän olisi minua rakastanut? Hän ei tahtonut naida juutalaista.
Tanner. Uskonnollisistako syistä?
Mendoza. Ei. Hän oli vapaa-ajattelija. Hän sanoi että jokainen juutalainen sydämensä syvyydessä pitää englantilaisia likaisina tavoiltaan.
Tanner (hämmästyneenä). Likaisina!
Mendoza. Se osoitti kuinka harvinaisen hyvin hän tunsi maailman, sillä se on epäilemättä totta. Meidän tarkat terveyssääntömme saattavat meidät mitä syvimmin halveksimaan uskottomia.
Tanner. Oletteko koskaan kuullut semmoista, Henry?
Straker. Sisareni kertoi minulle semmoista. Hän oli kokkina juutalaisessa perheessä kerran.
Mendoza. En voinut kieltää sitä. Enkä myöskään voinut poistaa sen vaikutusta hänen mieleensä. Olisin voinut kiertää minkä muun vastustuksen tahansa, mutta ei kukaan nainen siedä että häntä personallisesti epäillään epäpuhtaudesta. Kaikki houkutteluni oli turhaa, hän vastasi aina vain että hän ei ollut kyllin hyvä minulle ja neuvoi minua ottamaan vaimokseni erään kirotun ravintolatytön, jonka nimi oli Rebekka Lazarus, ja jota minä inhosin. Minä puhuin itsemurhasta. Hän tarjosi minulle sitä varten heti käärön torakanmyrkkyä. Viittasin siihen että surmaisin hänet. Hän sai hermokohtauksen. Sitten läksin Amerikkaan, jotta hän voisi nukkua rauhassa uneksimatta että minä hiivin ylös portaita katkaisemaan hänen kurkkuaan. Amerikassa menin länteen ja lyöttäydyin yhteen miehen kanssa, jota poliisit etsivät siitä syystä että hänellä oli tapana pidättää rautatiejunia. Hän se keksi että läksisimme etelä-Europaan pidättämään moottorivaunuja. Se oli tervetullut keksintö epätoivoiselle ja pettyneelle miehelle. Hän antoi minulle arvokkaita suosituksia kapitalisteille oikeata lajia. Minä muodostin yhtiön ja tämä on tuloksena. Minusta tuli johtaja, sillä juutalaisesta tulee aina johtaja järkensä ja mielikuvituksensa tähden. Mutta huolimatta rotuylpeydestäni antaisin kaiken omaisuuteni ollakseni englantilainen. Olen kuin pikku poika, leikkaan hänen nimensä puihin ja piirrän sen ruohikkoon. Ollessani yksin revin kurjaa tukkaani ja huudan Louisa —