Don Juan. Helvetissä, Señora, sen vakuutan teille. Kaikkein paraimmassa osassa helvettiä, se on, kaikkein yksinäisimmässä — vai ehkä te pitäisitte enemmän seurasta.
Vanha eukko. Mutta minä olen vilpittömästi katunut. Olen tunnustanut —
Don Juan. Kuinka paljon?
Vanha eukko. Enemmän syntejä kuin koskaan teinkään. Minä nautin tunnustamisesta.
Don Juan. Aa — se on yhtä paha kuin tunnustaa liian vähän. Kaikissa tapauksissa, Señora, joko erehdyksestä tai tieten tahtoen olette tuomittu aivan niinkuin minäkin, eikä tässä ole muuta neuvoa kuin koettaa asettaa asiansa niin hyvin kuin voi.
Vanha eukko (suuttuneena). Oh, ja minä olisin voinut olla niin paljoa pahempi! Kaikki hyvät tekoni ovat hukkaan menneet! Se on vääryyttä!
Don Juan. Eikö mitä. Teitä varoitettiin vallan selvästi edeltäkäsin. Pahoista teoistanne anteeksianto toisen ansiosta, armo ilman oikeutta. Hyvistä töistänne oikeus ilman armoa. Täällä on paljon hyvää väkeä.
Vanha eukko. Olitteko te hyvä mies?
Don Juan. Olin murhaaja.
Vanha eukko. Murhaaja! Oo — kuinka he uskaltavat lähettää minut murhaajien seuraan! Minä en ansainnut sitä, olin hyvä nainen. Tässä on joku erehdys. Missä voin saada sen korjatuksi?