(Janne Öster sekä toiset tulevat sisään, ja muutamat asettuvat paikoilleen seuraavan kohtauksen aikana.)
GUDMUND. Kiitos vain neuvosta, lautamies, mutta minä tulinkin tänne vain isäni asiakirjoja hakemaan. Ja kun kerran olin täällä asti, oli minusta hauskaa jäädä kuuntelemaan. Kehuvat tätä tuomaria niin erikoiseksi.
ERÄS TALONPOIKA. Niin olen minäkin kuullut kerrottavan. Mutta tänään hän kiirehtii yhdestä asiasta toiseen, eikä sano sanaakaan liikaa.
JANNE ÖSTER (köyhästi puettu, viulu pussissa; vanhanpuoleinen, noin 60 vaiheilla oleva mies). Sen minä sanon teille, miehet, ettei ainakaan minulla ole erikoista syytä kiittää tuomaria. (Ympärillä olijat nauravat.) Hän tuomitsee minut sakkoja maksamaan melkein joka kerta kun tapaamme täällä käräjillä. Mutta minä olen huomannut, että silloin kun hänellä ei ole muita asioita käsiteltävänä kuin turhia pikku riitoja, niin hän kyllästyy kaikkeen niinkuin tänäpäivänä. Mutta annappas sille miehelle oikea asia, jossa hän voi hankkia viattomalle oikeuden tai sovittaa kunnon ihmiset, jotka ovat riitaantuneet, niin silloin on hauska häntä kuunnella.
GUDMUND. Ehkä tänään vielä otetaan jokin suurempi asia esille.
LAUTAMIES. Tuskin se on luultavaa. Nyt on enää vain yksi asia jälellä.
OIKEUDENPALVELIJA (lukee taululta). Se on Suotorpan Helgan ja Vestergårdin Perin välinen asia.
TALONPOIKA. Siitä ei taida tuomari tulla erikoisemman iloiseksi.
JANNE ÖSTER (itsekseen). Silloin taitaa Helga saada sanoa hyvästi kodilleen.
(Hän nousee ja istuutuu penkille aivan huoneen perälle.)