Esirippu laskee.
KOLMAS NÄYTÖS.
Närlunda. Sama isotupa kuin ensi näytöksessä, mutta nyt koristettu tuoreilla koivunlehvillä. Aamupäivä muutamaa kuukautta myöhemmin. Inga äiti istuu juhlapuvussa tuolissaan pöydän vieressä oikeanpuolisen seinän ikkunan edessä. Hänkin on juhlapuvussa. Elin, nuori palvelustyttö, kattaa aamiaispöydän yhdelle hengelle suurelle pöydälle, joka on keskellä huonetta, enemmän katsomon puolella.
INGA. Elin, katsoppas eikö Gudmund jo ole hereillä? Siellä sisällä on niin hiljaista.
ELIN. Kyllä menen. (Astuu vasemmanpuoleiselle ovelle, tirkistää sisään ja sulkee oven varoen.) Ei, hän nukkuu vielä. Hän kääntyilee levottomasti, eikä hän ole riisunut vaatteitakaan yltään.
(Jatkaa kattamista ja poistuu tuvasta.)
ERLAND (pienen vaitiolon jälkeen). Onpa sekä typerää että hullua, kun miesväki viettää juomalla viimeistä nuorenmiehenpäiväänsä juuri ennen häitä. Ne ovat liian hurjia tuollaisissa tilaisuuksissa.
INGA. Se on nyt sellainen tapa, eikä sitä voi mennä muuttelemaan. Eikä Gudmund vain senvuoksi mennyt kaupunkiin eilen, menihän hän tekemään ostoksia toisenpäivän-pitoja varten. Ja kun hän nyt kerran oli kaupungissa, niin eihän hän voinut kieltäytyä ystäviensä kutsusta.
ERLAND. Mutta ei se nyt ole vain sitä, äiti. Monta kertaa viime aikoina hän on ollut samanlainen kotiin tullessaan. Kun minä vain tietäisin mikä häntä vaivaa! Hän taitaa juoda vain unohtaakseen jotakin, joka häntä painostaa.
INGA. Niin, muutamat ovat nyt sellaisia, että kun he ovat saaneet sen, jota he eniten ovat toivoneet, niin he alkavat epäillä ettei tuo toivomansa ollutkaan niin erinomainen kuin he olivat ajatelleet. Kyllä kaikki paranee, kunhan he joutuvat naimisiin.